Steadicam

Tämä Steadicam -sivu on tullut seminaarityön sivutuotteena. Netistä ei löytynyt juuri mitään suomenkielistä asiaa Steadicamistä ja minä arvelin, että korjaampa tilanteen, jospa tästä olisi jollekin apua.
Nämä sivut käsittelevät vain Steadicam EFP mallia, muihin malleihin tai eri merkkisiin kuvanvakaimiin, en tässä vaiheessa puutu, koska itselläni ei ole kokemusta niistä, mutta saapa nähdä jospa joskus tulevaisuudessa…
Tosin monet asiat mitä tässä tuon esille, pätevät kuvanvakaimiin ihan yleiselläkin tasolla.

1.JOHDANTO

Seminaarityön aiheeksi valitsin Steadicamin, koska itse olen kiinnostunut laitteen käytöstä ja sen mahdollisuuksista. Olen käynyt Steadicam- peruskurssin syksyllä -98 ja jatkokurssin helmikuussa -99, siitä lähtien olen käyttänyt laitetta useissa koulumme puitteissa toteutetuissa videotuotannoissa, lisäksi olen operoinut MTV 3:sen tuottamassa "Tie tähtiin" -ohjelmassa.

Laitteesta ei ole juurikaan suomenkielistä materiaalia saatavilla, lukuun ottamatta kahta koulussamme tehtyä päättötyötä, joita olen käyttänyt lähdemateriaalina tässä työssä, omien kokemusten lisäksi. Tämä työ painottuu Steadicamin tekniikkaan ja ominaisuuksiin, ei niinkään operointiin ja sen opettamiseen, koska ne opitaan kurssilla ja laitetta ei pitäisi saada käyttönsäkään ilman käytyä kurssia.

2. STEADICAMIN HISTORIA

Jo varhaisessa vaiheessa elokuvan historiassa, on haluttu saada tasaisesti liikkuvaa ajokuvaa. Siihen on pyritty erilaisilla rata rakennelmilla ja vaunuilla, nämä ovat kuitenkin joissain tilanteissa hankalia tai jopa mahdottomia käyttää. Jossain vaiheessa kameroiden kehitystä, niiden koko pieneni ja paino keveni, niin paljon että kameraa voitiin kuvatessa kantaa. Siitä seurasi heiluvaa ja tärisevää kuvaa. 1970-luvulla amerikkalainen Garret Brown alkoi kehittelemään laitetta joka poistaisi nämä ongelmat.

Vuosien suunnittelun ja testaamisten lopputulos oli Steadicam. Steadicam laitteen nimi on muunnelma sanasta steadycamera / steadycam, joka tarkoittaa vakaata kameraa. Itse Steadicam on Cinema Products Corp:in patentoima laite ja nimi. (Juha Jämsä 1998)

(Lisäys 6.2.2003) Steadicam Inc:in omistamat patentit ovat jo vanhentuneet jolloin erilaisia kameravakaaja yrittäjiä on tullut alalle useita. Lisäksi Steadicam Inc. on mennyt konkurssiin ja kaikki toiminta on siirtynyt Tiffen Corp:ille joka jatkaa Steadicam tuotelinjan toimintaa.


Ensimmäinen elokuva jossa Steadicamiä käytettiin oli Rocky 1. (Rocky 1. 1976).

Elokuva kertoo philadelphialaisesta nyrkkeilijästä. Elokuvalle ei ennustettu suurtakaan suosiota ja sen odotettiin jäävän pienimuotoiseksi tuotannoksi. Toisin kuitenkin kävi ja tämän katsotun elokuvan mieliinpainuvin kohtaus on, se kun näyttelijä Sylvester Stallone astelee Philadelphian taidemuseon portailla ja Steadicam seuraa perässä. Elokuvan kohtauksia oli kuvaamassa laitteen suunnittelija Garreth Brown. (Juha Jämsä 1998)


Varsinaisen läpimurron Steadicam teki elokuvassa Hohto (The Shining 1977).

Elokuva kertoo perheestä, joka tulee talveksi pitämään suljettavaa hotellia kunnossa. Hotellissa aikaisemmin tapahtuneet hirveydet heräävät henkiin ja hotellissa murhattu perhe alkaa kummitella. Perheen isä tulee hulluksi ja yrittää murhata perheensä, mutta jahdatessaan pikku poikaansa ulkona olevaan puutarhalabyrinttiin, eksyy sokkeloihin löytämättä enää takaisin ja paleltuu hengiltä. (Juha Jämsä 1998)

Elokuvassa Steadicam pääsee todella oikeuksiinsa muutamissa kohtauksissa. Esimerkiksi pikkupoika ajaa kolmipyöräisellään ristiin rastiin hotellin pitkillä käytävillä ja häntä seurataan Steadicamilla kuvaten. Tai kohtaus jossa isä ja äiti riitelevät portaikossa. Ja ehkä parhaimpana loppukohtaus, jossa pikkupoika juoksee labyrinttiin ja isä seuraa perässä. Labyrintti on kapea ja maa luminen, kamera menee isän edellä ja maassa näkyy vain yhdet jalan jäljet, ne kuvaavat pikkupojan jälkiä mutta todellisuudessa ne ovat Steadicam operaattorin jäljet. Kaikissa edellä mainituissa kohtauksissa olisi ollut mahdotonta käyttää rataa tai kuvausvaunua, ne olisi joko näkyneet kuvassa tai olisi tullut lumeen ylimääräisiä jälkiä. Elokuvan ansiosta Steadicam sai vuonna 1977 erikoisefekti Oscar-palkinnon.

3. STEADICAM EFP -RAKENNE JA TOIMINTAPERIAATE

Steadicam on kameran vakauslaitteisto, se rakentuu kolmesta osasta: liivi, käsivarsi ja runkoputki. Toiminta perustuu voimaan ja saman vertaiseen vastavoimaan. Vaaka- ja kiertosuunnassa yhtälön saavuttamiseen pyritään siirtämällä kameran painopiste, kameran ulkopuolelle haluttuun kohtaan (hieman "painottoman pisteen" alapuolelle, katso kuva) monitorin ja akun painoa hyväksikäyttäen. Pystysuunnassa siihen pyritään maanvetovoimaa vastaan säädettävällä jousivoimalla (käsivarsi).

  1. Vapautushihna
  2. Säätötarrat
  3. Käsivarren kiinnitysrauta
  4. Liivin säätöruuvit
  1. Runkoputken kiinnitys tappi
  2. Sarana / nivel
  3. Vaimennusjousi
  4. Käsivarren kiinnitysraudan vastakappale
  1. Kameran kiinnityslevy
  2. Kytkentärasia
  3. Operointikahva, käsivarren kinnitystapin vastakappale ("painoton piste")
  4. Runkoputki
  5. Monitori
  6. Akku


Liivin tehtävä on kannatella Steadicam operaattorin yllä. Liivi on pehmustettu, sen kautta jaetaan koko paketin eli kameran, runkoputken, akun, monitorin ja käsivarren paino mahdollisimman tasaisesti operoijan kannettavaksi. Liivi puetaan päälle ja säädetään sopivaksi, pituussuunta säädetään liivin säätöruuveista ja leveys säätötarroilla. Liivin tulisi istua mahdollisimman tiiviisti kehoa vasten, kuitenkin niin että liikkuminen ja hengittäminen on mahdollisimman luonnollista, jos säädöt eivät ole kohdallaan, kipeytyy varsinkin alaselkä tarpeettomasti. Kokeilemalla löytyy oikeat säädöt ja ensimmäisiä kertoja Steadicamilla operoidessa, selkä ja jalat ovat lujilla, kipeytyen varmasti. Käsivarren kiinnitysrauta voidaan asentaa joko oikealle tai vasemmalle puolelle, riippuen operaattorin tottumuksista ja jossain tilanteissa käsivarsi joudutaan asentamaan "väärälle" puolelle ahtaiden kuvauspaikkojen takia.


Kaatumisen ja itsensä vakavasti loukkaamisen varalta liivi on varustettu vapautushihnalla. Vaaratilanteessa vapautushihnasta vetämällä liivin tarranauhat aukeavat ja liivi sekä laite putoavat pois operaattorin päältä. (Juha Jämsä 1998)


Vapautushihnan käytössä on muistettava, että koko liivi ja kamera tippuvat maahan, todennäköisesti rikkoutuen. Vapautushihnaa ei kannate käyttää ellei kyseessä ole todella vaarallinen paikka esimerkiksi veteen tippuminen, jolloin operaattorin henki on vaarassa.


Käsivarren tehtävä on poistaa operaattorin liikkeistä johtuvat tahattomat pystysuuntaiset liikkeet. Se kiinnitetään toisesta päästä liivissä olevaan kiinnitysrautaan ja toisesta runkoputkessa kiinni olevaan operointikahvaan. Käsivarren jouset säädetään käytettävän kameran painon mukaan, siten että kameraa ei tarvitse nostaa ylös tai painaa alas, vaan se ikään kuin leijuu vaakatasossa paikallaan (maanvetovoima ja jousivastavoima). Lisäksi käsivarren pysty- ja vaakasuuntaista kulmaa voidaan säätää operaattorin tottumusten mukaan. Näillä säädöillä kamera saadaan operoijan suhteen pakenemaan, tulemaan kohti, kallistumaan vasemmalle tai oikealle.


Runkoputki on valmistettu hiilikuidusta, muovista ja kevytmetallista, sen pituus on säädettävä. Runkoputken yläosassa on kameran kiinnityslevy ja kytkentärasia, alaosassa monitori ja akku, näiden välissä operointikahva.


Runkoputken pituudella ja operointikahvan paikalla säädetään kameran ja akku/monitori yhdistelmän tasapaino eli paino piste, halutulle korkeudelle. Lisäksi tällä säädetään Steadicamin nopeus, joka tarkoittaa sitä kuinka paljon painavammaksi akku/monitori on säädetty suhteessa kameraan.


Mielestäni nopeampi Steadicam on vakaampi käyttää mutta raskaampi tiltata ja liikkeelle lähdössä ja pysähtyessä se niiaa helpommin. Hitaampi taas on kevyempi käyttää, ei niiaa niin helposti mutta on herkempi käsittelyvirheille. Steadicamin nopeus on hyvin pitkälle tottumiskysymys,jokaisen operaattorin on etsittävä itselleen sopiva nopeus.


Kameran kiinnityslevy on säädettävissä eteen, taakse ja sivusuunnassa, näillä säädöillä säädetään kameraa suhteessa runkoputkeen, eli säädetään runkoputki pystysuoraan. Kamerasta haetaan painopiste ennen sen kiinnitystä Steadicamiin, kameran on oltava kuvaus valmiina eli kasetti, mahdolliset suotimet ja vastavalosuojat yms. paikallaan koska ne vaikuttaa painopisteeseen. Kun painopiste on selvitetty kamera kiinnitetään Steadicamiin, painopiste mahdollisimman lähelle runkoputken halkaisijan keskikohtaa, kytketään tarvittavat johdot ja lopuksi hienosäädetään kameran pituus- ja sivusuunnassa kohdalleen ja näin saadaan runkoputki pystysuoraan.


Runkoputken yläosassa on myös kytkentärasia, siihen kytketään kameran operointiin tarvittavat virta- ja kuvakaapelit. Nämä kaapelit kulkevat runkoputken sisällä kytkentärasian ja akku/monitori yhdistelmän välillä.


Runkoputken alaosassa on akku, josta otetaan virta monitorille ja riippuen tilanteesta myös kamera voi käyttää tätä akkua. Ja monitori, jota ilman ei operointi olisi mahdollista, koska kameran omaa etsintä ei voi käyttää kuvatessa.


Kun Steadicam on tasapainotettu oikein, saadaan putken ja operointikahvan kiinnityskohtaan ns. painoton piste. Tällöin ylhäällä olevan kameran ja alhaalla olevien akun ja monitorin suhde toisiinsa on oikea. Näin ollen ne eivät aiheuta minkäänlaista liikettä toisiinsa, suhteessa pystyakseliin. (Elina Ervasti 1996)


Operointikahva, nimensä mukaisesti, toimii operointikahvana ja siitä kiinni pitäen tehdään halutut liikkeet pystysuunnassa, niitä kutsutaan boomauksiksi. Operointikahva on kiinnitetty runkoputkeen, se on varustettu laakeripesällä ja nivelellä jotka mahdollistavat kameran kallistamisen eteen ja taakse, sivuille ja pyörimään vaakatasossa ympäri, eli joka suuntaan. Operointikahvaan kiinnitetään myös tarkennus/zoomauskahva, jos kamerassa on siihen mahdollisuus. Näiden lisäksi operointi kahva toimii käsivarren kiinnitystapin vastakappaleena.


Edellä kerrottu on normaali Stedicamin kokoonpano, se voidaan kasata myös niin sanottuun "Low Mode" asentoon, jossa kamera on alhaalla ja akku/monitori yhdistelmä ylhäällä. Tällä saadaan tehtyä ajoja jotka ovat lähempänä maata ( Hohto elokuvassa kohtaus jossa pikkupoika ajaa kolmirattaisella pyörällä).

Low Mode asento

  1. Monitori
  2. Akku
  3. Operointikahva


Low Mode soveltuu erinomaisesti pienen lapsen, koiran tai vaikka kissansilmäperspektiivin korkeudelta haluttuun kuvaamiseen. Operointi on kuitenkin raskaampaa kuin perusasennossa ja Low Mode- kokonaisuuden kasaamisessa sekä tasapainottamisessa menee hieman pitempään kuin steadicamin perusasentoon laittamisessa. (Juha Jämsä 1998)


Olisi hyva jos Steadicamin kuljetuslaatikossa kulkisi mukana kokoamiseen tarvittavat työkalut, jos näin ei ole on syytä varmistaa ennen keikalle lähtöä että mukana on tarvittavat työkalut, ja liivinsäilytys pussissa kasausvaiheessa tarvittava tasapainotus teline. Näiden lisäksi kasaamiseen ja tasapainottamiseen tarvitset normaalin valostatiivin (noin operoijan rinnan korkuinen, tukeva ja varustettu spigotilla) ja varuilta pari – kolme hiekkasäkkiä.

Steadicamin kasaamiseen ja tasapainottamiseen kuluu aikaa 5-30 min., kasaus paikaksi sopii mikä tahansa tuulelta suojainen paikka, tilaa tarvitaan noin 2*2 metriä.


Lisävarusteita jotka helpottavat Steadicam operointia ovat muun muassa, jo mainittu tarkennus/zoomaus kahva. Kameran kaukosäätöyksikkö, jota assistentti käyttää, siitä voi käyttää kameran säätöjä, tarkennusta, aukkoa ja kaikkea muitakin, se voi toimia joko kaapelin välityksellä tai langattomasti. Langaton kuvan siirto yksikkö, jonka avulla kuva siirretään ilman häiritseviä kaapeleita muiden tarkkailtavaksi, kameraan kiinnitetään pieni lähetin ja ohjaajan monitoriin vastaanotin.

4. STEADICAMIN OMINAISUUDET

4.1 HYVÄÄ

Steadicam mahdollistaa sujuvat ja tasaiset ajot, toisin kuin käsivaralta kuvatessa, ilman rataa tai kuvausvaunua. Steadicamilla kuvattu kuva on efektin omainen, leijuva. Sellaisen kuvan käyttöä pitää harkita tarkoin, samoin kuin yleensäkin ajokuvat, niillä pitää olla jokin motiivi.

Kuvassa itsessään oleva efektimäisyys viehättää aluksi monia ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Steadicamin antamat mahdollisuudet inspiroivat usein kokeilemaan jotain uutta. Steadicamillä on mahdollisuus tehdä erittäin pitkiä ajoja, sillä edellytyksellä että operaattori on hyvä. Ja vaikka ajo ei olisikaan teknisesti aivan täydellinen, sen pelastavat yleensä kuvan muut osat ja efektimäinen luonne. (Elina Ervasti 1996)

Steadicamilla on mahdollista tehdä ajoja paikoissa joihin ei pysty rakentamaan rataa. Siihen voi olla useita syitä, esimerkiksi: kuvauspaikka on ahdas ja rata/kuvausvaunu ei fyysisesti mahdu tilaan, rata näkyisi kuvassa tai jokin herkästi vioittuva lattiamateriaali jossa ei voi raskaita ratoja tai vaunuja käyttää.

Siirtyminen paikasta toiseen on helppoa, esimerkiksi: yleisurheilukilpailuissa ja konserteissa. Steadicamillä pääsee pois toisten kameroiden kuvasta, samalla tavalla kuin käsivaralta kuvatessa mutta kuva tasainen ja vakaa, lähes kuin jalustalta kuvattu.

Sillä voidaan seurata näyttelijää, tarvitsematta pelätä hänen kompuroimista rataan.

Vaikka laite on investointina aika kallis, sen käyttö voi joissain tuotannoissa olla perusteltua myös taloudellisilla syillä. Steadicam tulee edullisemmaksi liikuteltavuuden ja nopean kasaamisen ansiosta, verrattuna rataan.

4.2. HUONOA

Huonojakin puolia Steadicamista löytyy. Laite itse ja sen toimintaperiaate aiheuttavat, sen että erittäin hitaita tai pitkäksi aikaa pysähtyviä ajoja sillä on miltei mahdoton tehdä, hyvä operaattori kyllä pystyy siihen mutta kannattaa harkita tarkoin käyttääkö rataa vai Steadicamia. Joissain tilanteissa sen käyttöä voi rajoittaa operaattorin mahdollinen loukkaantumisriski. Nämä rajoitukset operaattori yleensä tietää, mutta tietääkö ohjaaja ja osaako hän varautua näihin, halutessaan jonkin erityisen kuvan. Ulkokuvauksissa se on herkkä tuulelle, varsinkin puuskaisen tuulen vaikutus on todella hankala eliminoida, yksi mahdollisuus on virittää valaistuksessa käytettävä suuri softa kangas raameineen tuulen suojaksi.

Valaisu tuo taas omat ongelmat. Steadicam mahdollistaa liikkumisen hyvin vapaasti, jolloin normaalilla valaistuksella operaattorin varjo tai valaisimet tulevat herkästi kuvaan. Jotta näin ei kävisi tulee valaisimet nostaa riittävän ylös katosta roikkumaan, se taas tuo ongelmia valokerrontaan, valo tulee liian ylhäältä ja esiintyjien kasvot jäävät varjoon. Valo ongelmia voi pienentää esimerkiksi: rajoittamalla Steadicamin liikettä, ei tehdä 360º ajoja näyttelijöiden ympäri, harjoitellaan ajot tarkkaan etukäteen tai assistentti kulkee vierellä heijastimen kanssa.

5. STEADICAM ERILAISISSA TUOTANNOISSA

Periaatteessa Steadicam sopii kaikenlaisiin tuotantoihin. Nykyään sitä käytetäänkin lähes kaikissa pitkissä elokuvissa, konserttitaltioinneissa, urheilukilpailuissa, melkein joka paikassa. Seuraavassa joitain tyypillisiä tuotantoformaatteja ja niissä mahdollisesti eteen tulevia asioita, jotka pitää ottaa huomioon.

5.1. VIDEOTUOTANNOT

Videotuotannoissa, jotka kuvataan nauhalle, Steadicam on parhaimmillaan, siihen ei tarvitse kiinnittää mitään ylimääräistä kaapeleita, jotka haittaisivat operointia. Ainoastaan jos ohjaaja haluaa katsoa ajoja omasta monitorista ja käytössä ei ole langatonta kuvan siirtoa, niin silloin pitää kamerasta vetää kaapeli monitoriin, joka saattaa hieman häiritä operointia.

5.2 FILMITUOTANNOT

Filmituotannoissa pitää muistaa, että filmikamerassa ei välttämättä ole mukana videokuvan mahdollistavaa etsintä. Steadicamilla on mahdoton kuvata ilman sitä, operaattori ei näe mitä kuvaa. Jos ohjaaja haluaa nähdä kuvan, siihen tarvitaan taas sama kaapeli tai langaton kuvansiirto kuin videotuotannoissa.

(Lisäys 6.2.2003) Nykyään filmituotannoissa on yleensä käytössä videokuvan mahdollistava etsin ja enää ei tämä asia tuota ongelmaa.

Toinen huomioitava seikka on liittyy tasapainotukseen. Filmi siirtyy kelalta toiselle ja tasapainotus ei ole sama filmin alussa kuin lopussa, sama ilmiö on videotuotannoissakin mutta tuskin havaittavana.

(Lisäys 6.2.2003) Steadicam käyttöön on kehitetty uudenlainen filmikasetti jossa painon siirtyminen on minimoitu ja tämä ongelma on hoidettu.

5.3. MONIKAMERATUOTANNOT JA SUORAT LÄHETYKSET

Monikameratuotannoissa voi sekä ongelmaksi että hyödyksi olla Steadicamin liikkuvuus. Ongelmia tuottaa mahdollisuus joutua toisten kameroiden kuvaussektorille ja näin myös itse kuvaan, tämä on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Hyötyä on se että Steadicamilla pääsee sellaisiin paikkoihin joihin mahdollisella radalla ei yllä ja käsivaralta kuvattu materiaali ei ole riittävän laadukasta.

Suorissa lähetyksissä ongelman tuo kuvan säätö ja siirto, siihen tarvitaan paksu kaapeli, jota pitkin kuva välittyy kuvatarkkailuun ja ohjaamoon. Tämä kaapeli haittaa jokin verran operointia, mutta kun asiansa osaava assistentti hoitaa kaapelin, niin ei operaattori juurikaan sitä huomaa, tosin kaikissa kuvauksissa ei assaria ole mahdollista saada avuksi. Ehdoton edellytys on, että paksu kaapeli kiinnitetään operaattorin vyölle tai liiviin ja siitä lähtee kameraan vain ohut, joustava jatkokaapeli.

6. OPERAATTORI JA ASSISTENTTI

Mitä vaaditaan hyvältä Steadicam operaattorilta?

Pitkäjänteisyyttä harjoitteluun, taito rakentaa liikkuvaa kuvaa ja fyysistä kuntoa, laite painaa kamerasta riippuen noin parikymmentä kiloa. Eduksi on jos harrastaa esimerkiksi: eri tanssilajeja, joitain itsepuolustus lajeja, aerobic:iä tai joitain muita urheilulajeja jotka kehittävät kuntoa, kehon koordinaatiokykyä ja rytmitajua.

Operaattorin tehtävä on operoida Steadicamia ja assistentti auttaa kaikin tavoin häntä. Molempien on hyvä käydä Steadicam- peruskurssi, operaattorille se on aivan ehdoton, assistentin tehtäviin siitä on suurta apua.

Operaattorin tehtäviin kuuluu operoinnin lisäksi ajojen suunnittelu yhdessä ohjaajan ja kuvaajan kanssa, valo- ja muiden tekniikkaryhmien opastaminen/neuvottelu Steadicam ajoja varten.

Assistentin tehtäviä ovat puolestaan operaattorin turvallisuuden takaaminen, esimerkiksi portaikoissa ja muissa hankalissa paikoissa, varmistaa ettei operaattori kompastu kaapeleihin tai peruuta tyhjänpäälle. Mahdollisesti myös Steadicamin kasaaminen ja tasapainotus kuuluvat assistentin tehtäviin. Joissain tilanteissa kuvan tarkennus, langattomalla scarpilla, kuuluu assistentille.


Elina Ervastin mukaan, ilman luontaista tuntumaa voi kehittyä vain tietylle tasolle, mutta todella hyväksi operaattoriksi ei kaikilla ole koskaan mahdollisuutta tulla. (Elina Ervasti 1996)

7. POHDINTOJA

Mielestäni Steadicam on oivallinen laite kamera-ajojen toteuttamiseen. Kaikkia sen tuomia hyötyjä, varsinkin taloudellisia, ei ole otettu täysimääräiseen käyttöön, esimerkiksi tv-sarjojen tuotannoissa voisi Steadicamilla saavuttaa suuriakin etuja, puhumattakaan aikataulujen nopeutumisesta. Tämä vaatii kokeneen operaattorin ja Steadicamiin tottuneen tuotantoryhmän.

Itselläni on haave tehdä joskus joku tuotanto, alusta loppuun pelkästään Steadicamilla kuvaten. Siinä voisi ja joutuisi miettimään koko jutun valaisut, ym. asiat aivan uudella tavalla. Saisi nähdä mitä uutta ne ratkaisut toisivat koko tuotantoon ja lopputulokseen.

Minä Steadicamin kanssa Oulussa, siellä oli Teekkari Torvien kolmekymmenvuotis- juhlakonsertti. Minä olin siellä Steadicam -operaattorina. Neljä puolen tunnin ajoa, aika kova urakka…

No joo, ei ihan joka sekunnista tullut käyttistä mutta aika paljon kuitenkin.

LÄHTEET

Painamattomat lähteet:

Länsi-Lapin ammatti-instituutti: Päättötyöt

Elina Ervasti 1996: Steadicam videotuotannossa

Juha Jämsä 1998: Steadicamin ilmaisuteknilliset mahdollisuudet

Elina Ervastin Steadicam kursseilla (1998-1999) antama tieto.

Omien kokemusten avulla eri tuotantojen yhteydessä saatu tieto (1998-2001).

HYÖDYLLISIÄ LINKKEJÄ

http://www.steadicam-ops.com

Steadicam Operators Associtation

http://www.steadicam.ca/mainfile/article/article.html

Artikkeleita Steadicamistä ja operaattoreista

http://www.danielsauvedesigns.com

Daniel Sauve Designs

http://www.pro-gpi.com

PRO – George Paddock

Jos mieleesi tuli kysymyksiä tai kommentoitavaa, laita mailia tulemaan jyrki.kola miuku gmail.com

©Jyrki Kola 13.5.2001