Valomaalaus, lightpainting

Yleensä valomaalaus mielletään valokuvioiden piirtelyksi, joka parhaimmillaan on todella komeaa kuvantekoa. Valomaalaus perustuu pitkään valotusaikaa ja johonkin valonlähteeseen jolla piirretään ilmaan kuvioita tai tekstejä. Alla Godox ohjelmoitavalla LED-sauvalla (Godox TL60) tehtyjä valomaalauksia. Kolme ensimmäistä on pelkkaa valomaalausta. Ja loput on valomaalaustekniikalla tehtyjä tuotekuvia.

Kamerat on mustan kiiltävän levyn päällä. Valotusaika 15sekunttia. Valaisimella on ensin valaistu kameraa valoa liikutellen ympäri kameraa, 5600K värisellä valolla n. 10 sekunttia. Ja loppu 5 sekunttia on valolla pyhkäisty joko punaisena tai sinisenä taustavalo. Ensimmäisessä kamarakuvassa (IMG_2398) on LED putken päälle laitettu valoa hajoittava suodin eteen, jolloin yksittäiset ledit eivät erotu.

Ja viimeiset kuvat on kuvattu uudella Canon RP kameralla ja kohteena on 60mm lasipallo peilin päällä, valona sama Codox LED sauva. Paitsi viimeinen kuva on valaistu kännykällä, kännyn ruudulla pyörii tekemäni valomaalaus video. (https://www.youtube.com/watch?v=ZPJnix6odu0)

Suomalainen valokuvataiteilija Hannu Huhtamo on vienyt valomaalauksen aivan oamalle levelilleen. Linkitän tähän Hannun Kotisivut josta pääsette ihailemaan todella upeita töitä. https://www.hannuhuhtamo.com/light-painting/

Digi/Phonescoping

Digi/phonescoping tarkoittaa kuvaamista kaukoputken avulla, joko digikameralla tai puhelimella. Minulla ei ole käytössä kaukoputkea, niin sovelsin ja käytin mikroskooppia. Eli puhelimella mikroskoopin luupista. Puhelimessa on niin valtava syväterävyys sekä makrokuvaus ominaisuudet, johtuen pienestä kennosta, että kuvaaminen onnistuu helposti.

Alla muutamia kuvia hiuksista, sekä linnun sulasta, tai tarkemmin sulan osista höydyistä ja liistekkeista.

DigiPinhole

Pinhole valokuvaus on aikamatka valokuvauksen juurille, aikaan jolloin ei optiikkaa oltu valjastettu valokuvauksen avuksi.

Yksi tunnetuimmista nykyajan pinhole tekniikoista on solarigrafia, josta olenkin jo pari juttua kirjoittanut.

Vuoden mittainen valotus Inarijärveltä ja pari kuukautta Torniossa.

Nykyään digi aikana on mahdollista kuvata ns. DigiPinholea. Siihen on saatavilla ihan ”tehtaantekemiä” välineitä tai sitte ihan itse arkartelemalla. Jälkimmäinen kiehtoo itseäni enemmän. Olenkin rakennellu monia eri variaatioita pinhole ”optiikoiksi”. Nämä on siitä mukavia että välttämättä ei rahaa tarvitse käyttää ollenkaan, vaan raaka aineet löytyy kotoa valmiina. Kameran mukana tulevat, aivan joutilaat, runkotulpat tulevat ”hyötykäyttöön”. Ja myös vanhoista, viallisista, poistoon lähtevistä optiikoista voi raaka-ainetta rakenteluun saada.

Aluksi laitan tähän vanhempia, perus Digipinhole kuvia. Kuvissa korostuu valo ja varjo, myös värit nousee isompaan rooliin.

Kuvaajalta on tavallaan kädet sidottu, kuvaa ei saa täysin tarkaksi ja jos saakin niin syväterävyydellä ei voi pelata. Samoin neulanreikä on niin pieni että valotusajat venyvät väkisinkin suht pitkiksi tai vastaavasti herkkyyttä pitää nostaa, kädet on sidottu aukon suhteen. Kuvaajan pitää etsiä mielenkiintoa eri asioista kuin normaali optiikoilla kuvatuissa dokumentaarisimmissa kuvissa.

Myös itse tehtynä itse neulanreikä ei ole niin täydellinen kuin tehtaantekosissa ja tästä tulee varsinkin vastavaloon kuvatessa kuviin uusi ulottuvuus, eli täysin hallitsemattomat flaret. Kokeile rohkeasti joko suoraan aurinkoon tai niin että aurinko jää juuri ja juuri kuvarajauksen ulkopuolelle.

Ja lopuksi useammalla reiällä toteutettuja pinhole kuvia. Yksi neulanreikä tekee yhden kuvan, monta reikää tekee tavallaan monivalotuksen. Reikien koko vaikuttaa siihen, mikä monivalotuksen ruuduista alkaa hallitsemaan. Tätä tekniikkaa pitää vielä hioa, mutta jo näin eka testien jälkeen vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Syksyn ekat reposet

14.9.2023 Paljastui taivas pilvien takaa ja siellähän ne oli, revontulet, aurora borealis. On jo jonkin aikaa revontuli aktiivisuus ollut ihan kiitettävällä tasolla, mutta pilvet on peittänyt taivasta.

Kuvat otettu n. klo 22.30 Torniossa kotipihalla.

Kameran asetukset ISO3200, f3.5 ja 2,5sek valotus

Valotus

Valokuvauksen pyhä kolminaisuus AIKA – AUKKO – HERKKYYS

Teknisesti oikein valotetussa kuvassa nämä kolme asiaa ovat kohdillaan. Se mitkä arvot kulloinkin valitset, riippuu kuvattavasta kohteesta, valon määrästä kohteessa ja varsinkin siitä mitä haluat kuvallasi kertoa. Valintaa helpottamaan on kameroihin tehty valotusmittari, joka kertoo onko valitut valotusarvot oikein valittu ja tuleeko kuvasta oikein valotettu. Mittareita on monia eri toteutuksia, joista yleisin lienee -3:sta alkava 0:n kautta +3:een yltävä palkki. (-3 -2 -1 0 1 2 3) Normaalisti pyritään siihen että kuvaa ottaessa mittari olisi 0:n kohdalla.  

Toinen jota voi kuvauksessa käyttää apuna on histogrammi, josta voi lukea kuvan valotuksen ja jopa värikomponenttien (RGB) suhteet. Histogrammissa vasemmassa reunassa on tummat ja oikeassa reunassa vaaleat alueet. Ja pylväät kertoo kuinka paljon ko. aluetta on kuvassa, oikein valotetussa kuvassa histogrammin pylväät ei mene missään osassa kuvaa aivan yläreunaan asti kiinni. Mutta mielellään kaikkia osa alueita olisi mukana jonkin verran.  

Aika

Valotusaika määrittelee kuinka kauan valoa pääse valoherkälle pinnalle, esimerkiksi digitaalisissa valokuvakameroissa yleiselle CMOS (complementary metal-oxide semiconductor) kennolle. Pitempi aika (esim. 1/4) päästää kennolle paljon valoa, lyhempi aika (esim. 1/500) päästää kennolle vähempi valoa.

Pitkiä valotusaikoja käytetään yleensä hämärässä, esimerkiksi revontulikuvauksessa voi käyttää jopa useiden sekuntien valotusaikoja. Nopeita suljinaikoja käytetään tilanteissa, jossa kuvassa on nopeaa liikettä joka halutaan saada terävästi pysäytetyksi, esimerkiksi urheilukuvauksessa.

Suljinaikaa voi käyttää myös kerronnan apuna. Pitkällä suljinajalla voi kuvassa olevaa liikettä korostaa, tehdä vauhtiviivoja kuvaan. Tai liikkeen voi pysäyttää ja tuoda katsojalle esiin jotain paljaalla silmällä piiloon jäävää.   

Aukko tai toiselta nimeltä Himmennin

Aukko määrittelee kuinka isosta reiästä valo pääsee kennolle. Iso aukko (f1.8) päästää paljon valoa, pieni aukko (f22) päästää läpi vähempi valoa. Aukon arvo f on suhdeluku, objektiivin polttovälin suhde aukon kokoon. Esimerkiksi aukko f/8 tarkoittaa, että aukon halkaisija on kahdeksasosa objektiivin polttovälistä.

Yleensä pidetään laadukkaampana optiikkaa missä on mahdollisimman suuri aukko arvo, eli f1.4 – 50mm optiikka on parempi kuin  f2.8 – 50mm. Edellisessä vertailussa f1.4 on valovoimaisempi, tai jotku kutsuu ”nopeampi”, eli vähemmässä valossa voi käyttää lyhempiä valotusaikoja, koska optiikka päästää enemmän valo läpi. Edullisimmissa optiikoissa suurin aukko muuttuu usein polttovälin mukaan. Laajakulmalla voi olla suurin aukko f3.5 mutta telepäässä vain f5.6.

Aukko vaikuttaa myös syväterävyyteen, siitä olen kirjoittanut oman blogitekstin, enkä tässä siihen sen enempää puutu.

Herkkyys

Valoherkkyyttä määritellään ISO arvolla, joka tarkoittaa sitä että kuin herkästi kenno reagoi valoon. Termi ISO tulee filmiajalta jolloin filmin herkkyys ilmoitettiin ISO tai ASA luvulla. Jokaisella eri valmistajan ja eri kamera mallin kennolla on ns. natiivi herkkyys, joka on yleensä järkkäreissä ISO150-250 hujakoilla. ISO:a säätämällä voidaan kameran herkkyyttä kasvattaa, nykykameroissa jopa ISO204800 (Sony A7 Mark IV) asti. Herkkyyden kasvattaminen mahdollistaa pienemmässä valossa kuvaamisen.

Käytännössä valokuvakameroissa ISO:n muuttaminen tarkoittaa kennolta saatavan signaalin vahvistamista tai vaimentamista. Herkkyyttä nostaessa kennon antamaa sähköjännitettä vahvistetaan ja signaali on voimakkaampi, eli kuvasta tulee valoisampi.

Herkkyyden nosto (sähköinen signaalin vahvistus) nostaa myös kiusallista kohinaa. Eli kun signaalia vahvistetaan, vahvistuu myös kohina, jota joka kuvassa on jonkin verran, mutta normaali tilanteessa pienellä vahvistuksella se ei tule näkyviin. Uusimmat ja kehittyneimmät kamerat kestävät herkkyyden nostoa paremmin kuin vanhemmat kamerat. ISO 1600 aiheutti vielä 15 vuotta sitten todella häiritsevän määrän kohinaa, nykykameroille ISO 1600 lasten leikkiä, kuva ei kohise. Ja jos kohiseekin, niin kuvan käsittelyssä AI hoitaa kohinat pois 🙂

Kesä 2023

Nyt on blogiin tullu viivettä, pitäis kyllä tiheämmin päivitellä, instassa oon ollu aktiivisempi… Mutta laitetaan nyt jotain.

Kesäloma oli pitkästä aikaa vähän pitempi, tai ainaki ajoissa pääsin Inarille. Lähdin heti opparikonserttien jälkeen helluntaina. Toki piti aikuisryhmän kontakteja pitää. Ja jonku verran etänä pystyin hoitaa valmistuvien juttuja ja jatkavien kesäopintoja. Mutta järvelle pääsin kuitenki.

Veneeseen tein yhden kaapin kajuuttaan, siirsin kaasupullon veneen perään, omaan koteloonsa. Ja jotain muuta pientä hipistelyä, valoja ja virtoja..

Paljon vietin aikaa Inarilla, alkuun kolme viikkoa yksin. Sitten viikoksi Tornioon ja Marja mukaan takas Inarille, pariksi viikoksi. Sitte taas viikoksi Tornioon ja kotimatkalla tulikin suru-uutinen, Marjan äiti Oili on nukkunut pois 🙁

Loppukesän suunnitelmat menikin kokonaan uusiksi. Kaikkine hautajais järjestelyineen ja asunnon tyhjennyksineen.

Käytiin kuitenki vielä pari viikkoa järvellä. Ja Niko läks Ouluun opiskelemaan, asunto käytiin kattomassa ja elokuussa sitte muuttokuorma viemässä.

Kuvagalleria kertokoon lisää..

Syysloma2022

Pitkästä aikaa tuli jotain kuvattuaki, sen kummemmin mitään tarkoitusta ei ollut, kuvasin kun sattui kuvattavaa kohdalle.

Solarigrafia

Se on taas syksy ja valokuvataidekurssi, tai onhan se alkanu jo elokuussa, nyt jo loppusuoralla. Kävin itsekkin ottamassa oman solarigrafiapurkin tuolta kuvauspaikalta, eli se oli mediatalolla kakkos kerroksessa,ikkunan välissä, kuvaussuunta länteen.

Ihan kivasti onnistu tällä kertaa, ”kamerana” oli 17*14*5,5cm kokoinen pahvilaatikko. Paperi täytti pohjan melkein kokonaan, oisko ollu 16*13 kokoinen. Polttoväli 5,5cm vaikuttaa aika sopivalta, kuvasta tulee aika ”laajakulma”, mutta ei vääristy kuten pyöreässä purkissa. Ja lisäksi tuo mitta 5,5cm on sopiva, ainakin mediatalon, ikkunoiden väliin. Valotusaika oli 3.8.2022 – 27.9.2022 eli pikkusen vajaa kaks kuukautta.

Kuvankäsittely

Kuvia voi käsitellä monella tapaa. Tässä esittelen oman tapani tehdä valokuva valmiiksi. Käytän Adoben Bridge, RAW-converter ja Photoshop ohjelmia. Ohjelmista olen tottunut käyttämään englanninkielistä versiota, mutta tähän ohjeeseen olen suomentanut niin paljon ku mahdollista.

Nämä ohjelmat antaa mahdollisuuksia tehdä kuvia monella tavoin, tässä on yksi tapa, ei ainoa, ei ehdottoman oikea, mutta se on minun tapa tehdä julkaisukelpoinen kuva. Samaan lopputulokseen pääsee montaa reittiä ja on vain muutama juttu joka pitää tehdä juuri oikeassa vaiheessa.

Tässä ohjeessa käsittelen RAW kuvan julkaisukelpoiseksi.


Digitaalinen työnkulku

By Jyrki

Aloitetaan resurssihallinnassa (win + e)

  • Kuvien siirto koneelle. Kehitä järkevä kansiorakenne, jonka sinä hallitset. Itse käytän seuraavaa polkua.  D:\Kuvat\2020_11_11_revontulet eli D:asemalla on kuvat kansio, jonka sisällä on päivämäärän mukaan eri kuvaus kerrat ja mahdollinen tarkennnus mitä kansio sisältää, auttaa vuosien päästä löytämään juuri sen yhden tärkeän kuvan.

Seuraavaksi Bridgeen

  • Kuvien metatiedot kuntoon. Valitse kaikki kuvat (ctrl + a)  Lisää ainakin oma nimesi creator/luoja sekä copyright notice/tekijänoikeus huomautus sarakkeisiin. Halutessasi voit lisäillä myös muita tietoja esimerkiksi description/kuvaus  sekä keywords/avainsanat ovat ihan hyödyllisiä.
  • Kuvien valinta ja järjestely. Filtteröimällä esimerkiksi vain RAW kuvat käyttöön kuvien selailu helpottuu, voit tietenki käyttää muutakin lajittelua. Valinnassa voi käyttää tähditystä apuna. (Ctrl + 1 asettaa yhden tähden, Ctrl + 2 asettaa kaksi tähteä jne.)

Riippuen siitä kuin paljon kuvia on, minä menen yleensä pari-kolme kertaa kuvat läpi ja koko ajan tiukennan arvostelua, eli eka kierroksella kaikki teknisesti onnistuneet, toisella kierroksella valitsen samoista tilanteista parhaiten onnistuneet, kolmas kierros karsin tilanteita ja tiukennan taas kriteerejä. Näin saan isonkin kuvajoukon nopeasti karsittua muutamaan kuvaan.

  • Halutessasi poistaa kuvia tai siirtää niitä eri kansioihin, voit valita yhden tai useamman kuvan kerrallaan ja hiiren oikealla näppäimellä voit valita halutun toiminnon, esimerkiksi remove/poista, copy to/kopioi, move to/siirrä, batch rename/nimeä uudelleen  jne..
  • Klikkaamalla haluttua kuvaa se aukeaa RAW konvertteriin.

RAW-konvertteri

Konvertterissa on helpointa mennä järjestyksessä eri vaiheet, eli aloita ylhäältä ja liiku alas.

Huom! Sivun oikeassa reunassa on työkaluja. Esimerkiksi Kroppaustyökalu, jolla voit suoristaa ja rajata kuvaa, spot removal jolla voit poistaa esimerkiksi roskia, tai red eye removal jolla voit poistaa mahdolliset silmän punoitukset. Näitä työkaluja voit kokeilla jo konvertterissa tai jättää niiden käytön PhotoShopin puolelle. Minä jätän nämä yleensä photariin.

  • Basic valikossa säädät valkobalanssin, joko säätimellä, numeroarvoilla tai klikkaamalla pipetillä kuvassa olevaa valkoista aluetta. Exposure säätimellä voit säätää koko kuvan valoisuutta. Samoin voit kuvan eri osia säätää erikseen, eli highlights / kirkkaimmat, shadows/tummimmat jne.  Texture, clarity, dehaze sekä vibrance ja saturatio säädöt ei ole tarpeellisia kuin erikoisimmissa tilanteisssa, mutta tottakai voit niitäkin testailla.
  • Curve valikossa voit säätää kuvan ääripäät ja kontrastin kohilleen, eli loiva S, sen voit tehdä joko koko kuvaan tai yksittäiseen värikomponenttiin. Yleensä itse teen sen koko kuvaan, tosi harvoin yksittäisiin väreihin.
  • Detail valikossa poistetaan kohinaa, sekä mustavalko että värikohinaa. Tarkastele kuvaa 100% (Ctrl + Alt + 0) suurennoksena. HUOM! elä terävöitä kuvaa tässä vaiheessa.

Seuraavat kaksi valikko voit hypätä normaali tilanteessa yli. Eli color mixer ja color grading, niitä tarvitset vain tosi ongelmallisiin kuviin, esimerkiksi värikkäät ledivalot joissain konserteissa polttavat jonkin yksittäisen värikomponentin puhki, eli väri menee tukkoon.

  • Optics valikossa klikkaat täpät Remove  chromatic aberraatio ja use profile corrections valintoihin. Mikäli konvertteri ei tunnista sinun käyttämääsi optiikkaa, niin käyt hakemassa sen valikosta. Nämä valmiit optiikka kohtaiset säädöt toimii todella hyvin ja manuaalista säätöä en tarvi koskaan, mutta jos intoa on niin niitäkin voi kokeilla.
  • Geometry valikossa voit suoristella kuvassa olevia geometrisia vääristymisiä. Esimerkiksi kuvaat jotain todella korkeaa rakennusta ja näyttää että rakennus kapenee ylöspäin tai kuvaat jotain rakennuksia hieman sivusta, niin ne näyttää vinoilta jne…
  • Effects valikosta löytyygrain/rakeisuus ja vignetting/vinjetointi työkalut. Itse en käytä näitä tässä vaiheessa ollenkaan, samat asiat voi tehdät tarvittaessa PhotoShopin puolella.
  • Calibration valikon jätän kans rauhaan. Sieltä voisi säätää ”valkobalanssia” kuvan tummiin osiin tai säätää yksittäisen värikomponentin sävyjä ja saturaatiota. Tosi harvoin on tilanne jossa näitä säätöjä tarvitsen.
  • Seuraavaksi valinta valinta open/avaa, joka aukaisee kuvan Photariin tai done/valmis joka lisää kuvan rinnalle  XMP-tiedoston joka sisältää kaiken säätämäsi numeroarvoina. Valinnan teet riippuen siitä haluatko jatkaa yksittäisen kuvan kans PhotoShopissa vai tehdä kaikki konvertoinnit kerralla.

PhotoShop

Photarissa viimeistellään kuva julkaisukelpoisiksi.

  • Aluksi siistitään (retusoidaan) kuva eli roskat pois, tässä tarkoitan linssillä ja kennolla olevia roskia. Ja myös muu mitä ei haluta kuviin, esimerkiksi oksat väärässä kohtaa, tahrat taustoissa, seinissä jne tai jopa finnit ja fritsut, jos on tarvista.

Käytössä on pari eri työkalua. Spot healing brush/laastari ja clone stamp/leimasin. Laastarilla voi poistaa pikkuroskat ihan klikkaamalla roskan päältä ja työkalu valitsee matemaattisesti korvaavan sisällön, toimii yleensä aika hyvin. Leimasimella sinun pitää valita alt näppäin pohjassa se alue mistä haluat ottaa korvaavaa sisältöä, leimasin toimii yleensä paremmin isoihin alueisiin kuin laastari.

Phpotoshop antaa mahdollisuuden muokata kuvia monella tavoin, loputtomasti. Kuvista voi irroittaa osia, kuvia voi yhdistellä toisiinsa. Kuvan eri osa alueita voi käsitellä eri tavoilla, itsenäisesti. Ja uusimmissa versioissa jopa ”keinoäly” on otettu käyttöön. En tässä ala sen pitemmälle menemään efekteihin tai kikkailuun, vaan tehdään dokumentaarinen valokuva julkaisukelposeksi.

  • Seuraavaksi image size/kuvankoko haluttuun lopulliseen kokoon. Jos kuvia käytetään sähköisesti, netti, TV, videot niin valitse mitta-asteikoksi pixel ja printattaviin kuviin mm tai cm asteikko. Sähköiseen julkaisuun käytän kuvakokona pitempi sivu 2048px tai 960px. Printteihin koko valitaan tarpeen mukaan.
  • Seuraavaksi terävöitys. Tarkastele kuvaa 100% suurennoksena. Filter valikosta sharpen ja sieltä unsharp mask. Sopiva terävöitys riippuu kuvasta, nettikokoisiin kuviin amount n. 100, radius 1-1,5 ja treshold 0.  Klikkaa preview nappia ja kokeile eri arvoja halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
  • Seuraavaksi väriprofiili kohilleen. Se löytyy edit valikon alaosasta convert to profile. Sähköiseen julkaisuun valitse sRGB IEC61966-2.1, Printteihin toimii sama, mutta jos kuvan vie painotaloihin/lehtipainoihin, niin silloin käytetään annettua profiilia. Esimerkiksi useat lehtipainot käyttää CMYK värejä ja esimerkiksi FOCRA 39 profiilia.
  • EDIT 11.9.2023 RAW työnkulkuun tullu muutos. Oletuksena on että kuvat muutetaan RAW konvertterissa 16-bittisiksi. Ja jotta ne voi tallentaa jpg kuvaksi, on kuvan bittisyvyys muutettava 8-bittiseksi. Image -> Mode -> 8 bit/channel ja suomeksi Kuva -> Tila-> 8 bit/kanava.
  • Lopuksi kuvat tallennetaan save as/tallenna nimellä toiminnolla haluttuun paikkaan, halutussa muodosssa, sähköiseen julkaisuun tarkoitetut kuva tallennetaan JPEG muotoon, printtiin menevät voi tallentaa TIFF, PSD tai johonkin muuhun tallennus muotoon, se riippuu taas siitä printtaajasta. Itse teen samaan kansioon missä kuvat sijaitsee, uuden kansion jonka nimeän ”valmiit” ja sinne alkuperäisellä nimellä tallennus. Tallennus vaiheessa tulee säätö kuvan pakkauksesta, mitä pienemmäksi kuvan haluaa, niin sitä heikommaksi kuvan laatu muuttuu. Eli tässä pitää hakea sopiva pakkaussuhde kuvan koon ja laadun suhteen. Tässä auttaa taas preview näppäin. Eli sitä klikkaamalla ja pakkaussuhdetta muuttamalla haetaan sopiva pakkaus, mahdollisimman pieni, mutta kuitenkin riittävän hyvä laatu.

Tässä pikaisesti minun käyttämä työnkulku. Se ei ole ainoa oikea, mutta se on minun tapa tehdä kuvia. Nuo eri asiat voi tehdä eri järjestyksessä ja osittain jopa eri työkaluilla.

Oikeastaan ainoat asiat jotka on pakko tehdä määrätyssä järjestyksessä ovat terävöitys vasta lopulliseen kuvakokoon, koska se on sidottu pikseleihin eikä kuvan suhteelliseen kokoon ja väriprofiili viimeiseksi, jotta kuvaa käsitellessä on kaikki mahdolliset värit käytössä.

Pinoaminen


Kuvia pinoamalla voi tuoda eri asioita esiin. Sitä voi käyttää kamera tekniikan puutteiden korjailuun tai ihan vaan kuvan sisällön manipulointiin. Pari ensimmäistä kuvaa on pinottu tekniikan tueksi, eli siirretty tarkennusta tai kaivettu sävyjä tähtitaivaalta. Ja loput on eri tavoin kuvan sisällön manipulointia.

Focus stacking

Focus stacking, suomeksi tarkennus pinoaminen. Makroalueella on syväterävyys todella pieni. Pinoamalla kuvia joissa tarkennuspistettä siirretään, voidaan saada pienetkin kohteet läpiteräviksi.

Star stacking

Star stacking, tässä on pinoamalla kaivettu tähtitaivaasta sävyjä ja yksityiskohtia esiin. Eli kohina on sattuman varaista sitä poistetaan ja tähdet pysyy paikoillaan, niitä voimistetaan.

Pinoamalla tyhjennetty aula

Kuvassa on molemmat, eli tyhjennetty ja lisätty ihmisiä. Yksittäisissä kuvissa oli yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan.

Pinoamalla tyhjäksi

Sama juttu ko edellisessä kuvassa, eli pinoamalla tyhjäksi tai monistetaan ihmisiä.

Pinoaminen

Tässä kuvasin itseäni, käsivarret suorana ja pyörähtäen ympäri, yksittäisiä valotuksia n.10kpl. Pep Ventosa on näitä eri pinoamistekniikoita harjoittanut jo pitkään. Ja häneltä, muun muassa, olen näitä ideoita napsinut. Alla linkki Ventosan kotisivuille.

https://www.pepventosa.com/