Syyslomalla lähin taas Inarijärvelle. Muikkuverkkoja ei laitettu veteen, mutta siikaa saatiin kotiintuomisiksi asti.
Kelit ei ollu kovin hyvät kuvaustouhuille, pilvistä oli eikä juurikaan revontulia näkyny. Mutta jotain värkkäsin..
Kuvakoot
Kuvakoot tarkoittaa kuvanrajausta ja kuvan sommittelua. Mitä kuvassa näkyy, mikä on kuvassa tärkeää, mitä kuvalla halutaan kertoa.
8-kuvakoon järjestelmä, jota tässä artikkelissa käsittelen, on yleismaailmallisesti käytössä. On huomioitavaa että täysin aukotonta järjestelmää ei voi tehdä ja tämäkin artikkeli on yksi versio, minun versio, asiasta. Ei ainoa, eikä lopullinen totuus, tämä on minun näkemys asiasta. Tämä ohje toimii yhdelle, seisovalle, ihmiselle.
Kuvan rajausta pitää soveltaa joissain määrin, mikäli kuvattava henkilö istuu tai kuvassa on useampi henkilö. Samoin jos kuvassa on jokin muu kohde kuin ihminen.
Järjestelmä on kehitetty liikkuvan, elokuvan, tarpeisiin. Mutta voidaan soveltaa myös valokuvaukseen.
8-kuvakoon järjestelmää käytetään suunnittelun apuna, voidaan jo suunnitteluvaiheessa rytmittää kuvaa, tiivistää tai löysätä tunnelmaa. On tärkeä että koko kuvausryhmä osaa kuvakoot. Esimerkiksi puvustajan tai maskeeraajan tarkkuus on aivan eri LK:ssa kuin LKK:ssa. Samoin valaisija, äänimies/puomittaja ottaa eri asioita huomioon eri kuvakokojen suhteen.
LPK:sta tiiviimpiin kuviin mentäessä on tärkeää että kuvaa ei rajata nivelistä. Se näyttää luonnottomalta, rumalta.
YK, Yleiskuva
Miljöö pääosassa, käytetään ajan tai paikan esittelyyn. Usein kohtauksen aloituskuva.
Ihminen kuvassa on pieni, 10% – 25% kuvan korkeudesta. Ihminen ei ole selkeästi tunnistettavissa.
LKK/SKK, Laaja kokokuva tai Suuri kokokuva
Miljöö edelleen pääosassa, tuodaan katsoja aikaan, paikkaan, tilanteeseen.
Ihminen on kuvassa 20% – 50% kuvan korkeudesta.
Ihminen on sivuosassa, mutta tunnistetaan ihmiseksi, herättää kysymyksen kuka, mikä rooli?
KK, Kokokuva
Ihminen ottaa roolia, on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin miljöö.
Ihminen mahtuu kuvaan kokonaan, pään päälle ja jalkojen alle pitää jättää tilaa, ei saa ahdistaa ruutuun.
Ihminen on selvästi tunnistettavissa, tunnistetaan sukupuoli, ikä, syntyperä jne..
LPK/SPK, Laaja puolikuva tai Suuri puolikuva
Ihminen on pääosassa, miljööllä on vielä merkitystä.
Rajataan reidestä tai säärestä. Jos kaksi ihmistä kuvasta niin yleensä rajataan sääristä.
Väljä toiminnan, tekemisen kuvakoko.
PK, Puolikuva
Neutraali kuvakoko toiminnan, tekemisen esittelyyn. Miljööllä ei suurta merkitystä.
Rajataan vyötäröltä.
Ilmeet ja tunteet alkaa erottumaan. Käytetään usein haastattelukuvana.
PLK, Puolilähikuva
Neutraali kuvakoko toiminnan esittelyyn. Miljööllä ei enää mitään merkitystä.
Rajataan olkapään ja kyynärpään puolesta välistä.
Tunteen ja ilmeet nostaa roolia.
Tiiviimpi haastattelukuva.
LK, Lähikuva
Tunnelman tiivistyskuva.
Tunteet ja ilmeet nousee isoon rooliin, jopa mikroilmeet näkyvät.
Kaikkein tiukin haastattelukuva.
ELK, Erikois lähikuva
Alleviivataan, korostetaan asioita, nostetaan esiin yksityiskohtia.
Efektin omainen, käytä säästeliäästi.
Voidaan käyttää kuvituskuvana, aika ja paikka menettää merkitystä. Ei näy ”huulisynkkää”.
Kuvakokoja tarvitaan, varsinkin, elokuvissa näin monta jotta kuvaa voidaan rytmittää. On sääntöjä joiden mukaan eri kuvakokoja käytetään. Normaalissa, neutraalissa, leikkauksessa kuvakokojen pitää muuttua tarpeeksi, mutta ei liikaa. Eli pitää hypätä vähintään yhden kuvakoon yli, mutta korkeintaan kahden yli. Mikäli tätä sääntöä rikotaan, leikkaus itsessään tuo elokuvaan jonkin kerronnallisen elementin.
Inarijärvellä
Taas aloitin kesäloman yksikseni Inarijärvellä. Parin viikon ajan seikkailin järvellä, kävin KairanKirijöiden kämpällä siivoustalkoissa ja pari päivää olin isän apuna veneen rakennuksessa.
Paljoa ei tullut kuvattua, mutta pari panoraamaa tekasin.
Muutama normaalikuva kuva alkukesältä.
Valomaalaus, lightpainting
Yleensä valomaalaus mielletään valokuvioiden piirtelyksi, joka parhaimmillaan on todella komeaa kuvantekoa. Valomaalaus perustuu pitkään valotusaikaa ja johonkin valonlähteeseen jolla piirretään ilmaan kuvioita tai tekstejä. Alla Godox ohjelmoitavalla LED-sauvalla (Godox TL60) tehtyjä valomaalauksia. Kolme ensimmäistä on pelkkaa valomaalausta. Ja loput on valomaalaustekniikalla tehtyjä tuotekuvia.
Kamerat on mustan kiiltävän levyn päällä. Valotusaika 15sekunttia. Valaisimella on ensin valaistu kameraa valoa liikutellen ympäri kameraa, 5600K värisellä valolla n. 10 sekunttia. Ja loppu 5 sekunttia on valolla pyhkäisty joko punaisena tai sinisenä taustavalo. Ensimmäisessä kamarakuvassa (IMG_2398) on LED putken päälle laitettu valoa hajoittava suodin eteen, jolloin yksittäiset ledit eivät erotu.
Ja viimeiset kuvat on kuvattu uudella Canon RP kameralla ja kohteena on 60mm lasipallo peilin päällä, valona sama Codox LED sauva. Paitsi viimeinen kuva on valaistu kännykällä, kännyn ruudulla pyörii tekemäni valomaalaus video. (https://www.youtube.com/watch?v=ZPJnix6odu0)
Suomalainen valokuvataiteilija Hannu Huhtamo on vienyt valomaalauksen aivan oamalle levelilleen. Linkitän tähän Hannun Kotisivut josta pääsette ihailemaan todella upeita töitä. https://www.hannuhuhtamo.com/light-painting/
Digi/Phonescoping
Digi/phonescoping tarkoittaa kuvaamista kaukoputken avulla, joko digikameralla tai puhelimella. Minulla ei ole käytössä kaukoputkea, niin sovelsin ja käytin mikroskooppia. Eli puhelimella mikroskoopin luupista. Puhelimessa on niin valtava syväterävyys sekä makrokuvaus ominaisuudet, johtuen pienestä kennosta, että kuvaaminen onnistuu helposti.
Alla muutamia kuvia hiuksista, sekä linnun sulasta, tai tarkemmin sulan osista höydyistä ja liistekkeista.
DigiPinhole
Pinhole valokuvaus on aikamatka valokuvauksen juurille, aikaan jolloin ei optiikkaa oltu valjastettu valokuvauksen avuksi.
Yksi tunnetuimmista nykyajan pinhole tekniikoista on solarigrafia, josta olenkin jo pari juttua kirjoittanut.
Vuoden mittainen valotus Inarijärveltä ja pari kuukautta Torniossa.
Nykyään digi aikana on mahdollista kuvata ns. DigiPinholea. Siihen on saatavilla ihan ”tehtaantekemiä” välineitä tai sitte ihan itse arkartelemalla. Jälkimmäinen kiehtoo itseäni enemmän. Olenkin rakennellu monia eri variaatioita pinhole ”optiikoiksi”. Nämä on siitä mukavia että välttämättä ei rahaa tarvitse käyttää ollenkaan, vaan raaka aineet löytyy kotoa valmiina. Kameran mukana tulevat, aivan joutilaat, runkotulpat tulevat ”hyötykäyttöön”. Ja myös vanhoista, viallisista, poistoon lähtevistä optiikoista voi raaka-ainetta rakenteluun saada.
Aluksi laitan tähän vanhempia, perus Digipinhole kuvia. Kuvissa korostuu valo ja varjo, myös värit nousee isompaan rooliin.
Kuvaajalta on tavallaan kädet sidottu, kuvaa ei saa täysin tarkaksi ja jos saakin niin syväterävyydellä ei voi pelata. Samoin neulanreikä on niin pieni että valotusajat venyvät väkisinkin suht pitkiksi tai vastaavasti herkkyyttä pitää nostaa, kädet on sidottu aukon suhteen. Kuvaajan pitää etsiä mielenkiintoa eri asioista kuin normaali optiikoilla kuvatuissa dokumentaarisimmissa kuvissa.
Myös itse tehtynä itse neulanreikä ei ole niin täydellinen kuin tehtaantekosissa ja tästä tulee varsinkin vastavaloon kuvatessa kuviin uusi ulottuvuus, eli täysin hallitsemattomat flaret. Kokeile rohkeasti joko suoraan aurinkoon tai niin että aurinko jää juuri ja juuri kuvarajauksen ulkopuolelle.
Ja lopuksi useammalla reiällä toteutettuja pinhole kuvia. Yksi neulanreikä tekee yhden kuvan, monta reikää tekee tavallaan monivalotuksen. Reikien koko vaikuttaa siihen, mikä monivalotuksen ruuduista alkaa hallitsemaan. Tätä tekniikkaa pitää vielä hioa, mutta jo näin eka testien jälkeen vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Syksyn ekat reposet
14.9.2023 Paljastui taivas pilvien takaa ja siellähän ne oli, revontulet, aurora borealis. On jo jonkin aikaa revontuli aktiivisuus ollut ihan kiitettävällä tasolla, mutta pilvet on peittänyt taivasta.
Kuvat otettu n. klo 22.30 Torniossa kotipihalla.
Kameran asetukset ISO3200, f3.5 ja 2,5sek valotus
Valotus
Valokuvauksen pyhä kolminaisuus AIKA – AUKKO – HERKKYYS
Teknisesti oikein valotetussa kuvassa nämä kolme asiaa ovat kohdillaan. Se mitkä arvot kulloinkin valitset, riippuu kuvattavasta kohteesta, valon määrästä kohteessa ja varsinkin siitä mitä haluat kuvallasi kertoa. Valintaa helpottamaan on kameroihin tehty valotusmittari, joka kertoo onko valitut valotusarvot oikein valittu ja tuleeko kuvasta oikein valotettu. Mittareita on monia eri toteutuksia, joista yleisin lienee -3:sta alkava 0:n kautta +3:een yltävä palkki. (-3 -2 -1 0 1 2 3) Normaalisti pyritään siihen että kuvaa ottaessa mittari olisi 0:n kohdalla.
Toinen jota voi kuvauksessa käyttää apuna on histogrammi, josta voi lukea kuvan valotuksen ja jopa värikomponenttien (RGB) suhteet. Histogrammissa vasemmassa reunassa on tummat ja oikeassa reunassa vaaleat alueet. Ja pylväät kertoo kuinka paljon ko. aluetta on kuvassa, oikein valotetussa kuvassa histogrammin pylväät ei mene missään osassa kuvaa aivan yläreunaan asti kiinni. Mutta mielellään kaikkia osa alueita olisi mukana jonkin verran.
Aika
Valotusaika määrittelee kuinka kauan valoa pääse valoherkälle pinnalle, esimerkiksi digitaalisissa valokuvakameroissa yleiselle CMOS (complementary metal-oxide semiconductor) kennolle. Pitempi aika (esim. 1/4) päästää kennolle paljon valoa, lyhempi aika (esim. 1/500) päästää kennolle vähempi valoa.
Pitkiä valotusaikoja käytetään yleensä hämärässä, esimerkiksi revontulikuvauksessa voi käyttää jopa useiden sekuntien valotusaikoja. Nopeita suljinaikoja käytetään tilanteissa, jossa kuvassa on nopeaa liikettä joka halutaan saada terävästi pysäytetyksi, esimerkiksi urheilukuvauksessa.
Suljinaikaa voi käyttää myös kerronnan apuna. Pitkällä suljinajalla voi kuvassa olevaa liikettä korostaa, tehdä vauhtiviivoja kuvaan. Tai liikkeen voi pysäyttää ja tuoda katsojalle esiin jotain paljaalla silmällä piiloon jäävää.
Aukko tai toiselta nimeltä Himmennin
Aukko määrittelee kuinka isosta reiästä valo pääsee kennolle. Iso aukko (f1.8) päästää paljon valoa, pieni aukko (f22) päästää läpi vähempi valoa. Aukon arvo f on suhdeluku, objektiivin polttovälin suhde aukon kokoon. Esimerkiksi aukko f/8 tarkoittaa, että aukon halkaisija on kahdeksasosa objektiivin polttovälistä.
Yleensä pidetään laadukkaampana optiikkaa missä on mahdollisimman suuri aukko arvo, eli f1.4 – 50mm optiikka on parempi kuin f3.5 – 50mm. Edellisessä vertailussa f1.4 on valovoimaisempi, tai jotku kutsuu ”nopeampi”, eli vähemmässä valossa voi käyttää lyhempiä valotusaikoja, koska optiikka päästää enemmän valo läpi. Edullisimmissa zoom, eli vaihtuvapolttovälisissä, optiikoissa suurin aukko muuttuu usein polttovälin mukaan. Laajakulmalla voi olla suurin aukko f3.5 mutta telepäässä vain f5.6.
Aukko vaikuttaa myös syväterävyyteen, siitä olen kirjoittanut oman blogitekstin, enkä tässä siihen sen enempää puutu.
Herkkyys
Valoherkkyyttä määritellään ISO arvolla, joka tarkoittaa sitä että kuin herkästi kenno reagoi valoon. Termi ISO tulee filmiajalta jolloin filmin herkkyys ilmoitettiin ISO tai ASA luvulla. Jokaisella eri valmistajan ja eri kamera mallin kennolla on ns. natiivi herkkyys, joka on yleensä järkkäreissä ISO150-250 hujakoilla. ISO:a säätämällä voidaan kameran herkkyyttä kasvattaa, nykykameroissa jopa ISO204800 (Sony A7 Mark IV) asti. Herkkyyden kasvattaminen mahdollistaa pienemmässä valossa kuvaamisen.
Käytännössä valokuvakameroissa ISO:n muuttaminen tarkoittaa kennolta saatavan signaalin vahvistamista tai vaimentamista. Herkkyyttä nostaessa kennon antamaa sähköjännitettä vahvistetaan ja signaali on voimakkaampi, eli kuvasta tulee valoisampi.
Herkkyyden nosto (sähköinen signaalin vahvistus) nostaa myös kiusallista kohinaa. Eli kun signaalia vahvistetaan, vahvistuu myös kohina, jota joka kuvassa on jonkin verran, mutta normaali tilanteessa pienellä vahvistuksella se ei tule näkyviin. Uusimmat ja kehittyneimmät kamerat kestävät herkkyyden nostoa paremmin kuin vanhemmat kamerat. ISO 1600 aiheutti vielä 15 vuotta sitten todella häiritsevän määrän kohinaa, nykykameroille ISO 1600 lasten leikkiä, kuva ei kohise. Ja jos kohiseekin, niin kuvan käsittelyssä AI hoitaa kohinat pois 🙂
Kesä 2023
Nyt on blogiin tullu viivettä, pitäis kyllä tiheämmin päivitellä, instassa oon ollu aktiivisempi… Mutta laitetaan nyt jotain.
Kesäloma oli pitkästä aikaa vähän pitempi, tai ainaki ajoissa pääsin Inarille. Lähdin heti opparikonserttien jälkeen helluntaina. Toki piti aikuisryhmän kontakteja pitää. Ja jonku verran etänä pystyin hoitaa valmistuvien juttuja ja jatkavien kesäopintoja. Mutta järvelle pääsin kuitenki.
Veneeseen tein yhden kaapin kajuuttaan, siirsin kaasupullon veneen perään, omaan koteloonsa. Ja jotain muuta pientä hipistelyä, valoja ja virtoja..
Paljon vietin aikaa Inarilla, alkuun kolme viikkoa yksin. Sitten viikoksi Tornioon ja Marja mukaan takas Inarille, pariksi viikoksi. Sitte taas viikoksi Tornioon ja kotimatkalla tulikin suru-uutinen, Marjan äiti Oili on nukkunut pois 🙁
Loppukesän suunnitelmat menikin kokonaan uusiksi. Kaikkine hautajais järjestelyineen ja asunnon tyhjennyksineen.
Käytiin kuitenki vielä pari viikkoa järvellä. Ja Niko läks Ouluun opiskelemaan, asunto käytiin kattomassa ja elokuussa sitte muuttokuorma viemässä.
Kuvagalleria kertokoon lisää..
Työhommia oerjantai iltaan.
Tornion valokauden avaus - Tornio
www.tornio.fi
Kohti pimeää vuodenaikaa kulkeva kaupunkimiljöö piristyy kauniilla, värikkäillä valoilla, kun Lapin AMK:n ja Ammattiopisto Lappian kampuksella järjestetään Tornion valokauden avajaiset perja...
27.4.2021 alkaen
