O.M.B.

1. JOHDANTO

1.1 Käyttämääni termistöä.

1.2 ”One man bandin” mahdollisuudet ja edut.

2. TYÖTAPA KÄYTÄNNÖSSÄ

2.1 Dokumenttituotanto.

2.1.1 Suunnitteluvaihe

2.1.2 Kuvausvaihe

2.1.3 Editointivaihe

2.2 Luontokuvaus.

2.3 Reaaliaikainen videotuotanto.

2.4 Muut ”One man band” työtavan tehtävät.

2.4.1 Valokuvat.

2.4.2 WWW-tuotannot.

2.4.3 CD-ROM tuotannot.

3. TYÖKALUT

3.1 Tärkeimmät työkalut videotuotannoissa

3.1.1Videokamera

3.1.2 Kamerajalustat

3.1.3 Äänityökalut

3.1.4 Valokalusto

3.1.5 Editointilaitteet

3.2 Muut työkalut.

4. TUOTTEIDEN MARKKINAT

4.1 Videotuotannot.

4.1.1 Dokumentti tuotannot.

4.1.2 Luontovideot.

4.1.2 Reaaliaikaiset videotuotannot.

4.2 Muut tuotokset.

5. POHDINTOJA

6. SIGGAVUONON OUTOLINTU

LÄHTEET

1.JOHDANTO

1.1 Käyttämääni termistöä

Tässä lopputyössä käytetty termi ”one man band” tarkoittaa yhden henkilön työryhmää. Yksi ja sama henkilö käsikirjoittaa, ohjaa, kuvaa, äänittää, editoi, tuottaa, ja niin edelleen eli tekee koko videotuotannon vaiheet yksin. Lisäksi hän tuottaa materiaalia muihin tarkoituksiin. Näitä muita käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi lehtijutut, valokuvat lehti ja moneen muuhun käyttöön, materiaali www ja cd-rom julkaisujen tarpeita varten.

Viime vuosina ovat esimerkiksi useat luontokuvaajat ja monet dokumenttien tekijät tehneet suurimman osan eri työvaiheista yksin. Yleensä on kuitenkin mukana ollut esimerkiksi tuotanto, leikkaus tai jokin muu osa alue, joka on toteutettu yhteistyössä muiden kanssa. Aika harva dokumentin tekijä tekee ihan kaikkea yksin ja vielä harvempi päätyönsä lisäksi esimerkiksi valokuvaa tai tekee www tai cd-rom julkaisuja.

Näillä perusteilla voi mielestäni puhua ”one man band” työtavasta. Periaatteessa asiassa ei ole juurikaan mitään uutta, mutta käytännössä asian soveltaminen on aika uutta ja tuoretta. Itse sovelsin/käytin työtapaa päättötyöni produktiosassa, joka oli videodokumentti inarilaisesta luontovalokuvaaja Martti Rikkosesta. Dokumentin lisäksi tein Rikkoselle www -sivuston www.geocities.com/rikkonen ja kuvasin valokuvia kuvausreissujen yhteydessä. Produktista lisää kohdassa 6. SIGGAVUONON OUTOLINTU.

Toinen käyttämäni termi ”reaaliaikainen videotuotanto”, termi on minun oma kehitelmä. Se tarkoittaa samaan aikaan tapahtuvaa materiaalin taltiointia, editointia ja mahdollista esitystä. Esimerkiksi jokin tapahtuma, messut, tai muu sellainen. Ennen tapahtumaa on mahdollisesti kerätty jotain materiaalia, tilaisuuden kuluessa materiaalia kerätään lisää. Editointi tapahtuu tapahtuman kuluessa ja tuotos on valmis tapahtuman loppuessa. Erona suoraan lähetykseen tai taltiointiin on että tuotos palvelee tapahtumaa ja on osa tapahtuman antia, ei pelkästään esitys jo tapahtuneesta.

1.2 ”One man bandin” mahdollisuudet ja edut

Käytännössä ”one man band” soveltuu parhaiten perinteisten luonto- ja dokumenttituotantojen lisäksi reaaliaikaisten videotuotantojen työtavaksi. ”One man band” antaa monia eri mahdollisuuksia verrattuna isoon tuotantoryhmään. Kaikenlainen liikkuminen ja aikataulujen yhteen sovittaminen helpottuu. Tärkeänä pidän myös sitä, että kustannukset pysyvät pienempinä.

Dokumentti tuotannoissa aiheeseen tutustuminen ja ennakkotyön osuus korostuu yksin tehdessä. Yksin tehdessä päästään kohteeseen paljon lähemmäksi kuin jos asiaa pitäisi hoitaa monen eri ihmisen kanssa. Olen vuosien varrella ollut mukana monenlaisissa dokumentti tuotannoissa, yleensä kuvaajana. Näissä tuotannoissa olen monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa ongelmia aiheuttaa monen eri ihmisen kanssa sovitut asiat. Käsikirjoittajalla on omat tietolähteensä, ohjaaja tuo projektiin omat ideansa ja yhteistyö kumppanit. Kuvaus ja editointi vaiheessa ollaan tilanteessa jossa on monta eri tietolähdettä ja monia eri ihmisiä, joiden avulla pyritään pääsemään hyvään lopputulokseen. Monessa tällaisessa tapauksessa lopputuotos kärsii, siitä tulee rikkonainen, vaikka käsikirjoituksessa ei olisikaan mitään vikaa. Yksin tehdessäni monet edellä mainitut ongelmat ovat olleet paljon pienempiä tai ovat puuttuneet kokonaan.

Samoin luontokuvauksissa yhden henkilön on paljon helpompi kulkea ja olla luonnossa sitä häiritsemättä, kuin ison kuvausryhmän. Monet luontoaiheiset tuotannot vaativat lisäksi pitkien aikojen, jopa vuosien, seurantaa, jolloin työryhmä saattaa vaihtua ja projektin lopputuote muuttuu. Tällöin kokonaisuuden hallinta tulee vaikeammaksi niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin.

Reaaliaikaisissa videotuotannoissa ”one man band” on toimiva sekä edullisuutensa että joustavuutensa ansiosta. Yksin tehdessä on nopeampi tehdä muutoksia suunnitelmiin. Jo nyt on muutamia alan ammattilaisia, jotka käyttävät reaaliaikaista videotuotantoa yhtenä työtapana. Sitä voi soveltaa moneen eri tapahtumaan, esimerkiksi jo mainitut messut, jonkin tavaran julkistamistilaisuudet esim. automallien, seikkailu/elämyskoulutuksen osana ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

2.TYÖTAPA KÄYTÄNNÖSSÄ

2.1 Dokumenttituotanto

2.1.1 Suunnitteluvaihe

Suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa ”one man band” työtapa ei muuta juurikaan projektin kulkua, verrattuna muihin työtapoihin. Tiedon hankinta ja aiheeseen tutustuminen ovat aika työläitä vaiheita, kaikki pitää tehdä yksin. Toisaalta, riippuen tietenkin aiheesta, siitä voi olla myös paljonkin hyötyä. Kuten jo mainitsin asiat eivät kierrä monen mutkan kautta vaan niihin pääsee suoraan käsiksi. Suunnitteluvaiheessa täytyy ottaa huomioon myös ”one man band”:in rajoitukset, yksin ei ehkä pysty tai ehdi tekemään kaikkea haluamaansa.

Omassa produktissani suunnittelu- ja käsikirjoitusvaihe oli aika hankalaa koska päähenkilö asuu Inarissa ja minä Torniossa, suurin osa asioista piti hoitaa puhelimella. Rikkosta on kaiken lisäksi hankala saada puhelimella kiinni. Minä tiesin Rikkosesta etukäteen suhteellisen vähän, välillä itseänikin epäilytti koko projekti, mutta ajan kuluessa opin tuntemaan häntä jonkin verran. No sen tiesin ettei kameran edessä oleminen tuottaisi hänelle ongelmia ja ettei häneltä tarvitsisi lypsää asioita. Käsikirjoitusta ei minulla ollut varsinaiseen formaattiin tehtynä, vaan se oli muutamalla paperilapulla lähinnä ranskalaisin viivoin. Minulla oli juttu jaettu aikajanalle, siinä oli rytmitetty koko juttu alusta loppuun. Karkeasti rajattuna missä kohtaa oli esittely, missä luonto pätkät ja millä kohtaa haastattelut. Toisella paperilla oli kysymyksiä tai lähinnä aiheita haastattelua varten. Yhdellä paperilla oli periaatteessa koko jutun kuvat, ei kuva käsikirjoitusta vaan ranskalaisin viivoin asiat ja paikat joita pitää kuvata. Käsikirjoitus oli todellakin jotain muuta mitä meille on opetettu. Toisaalta yksin tehdessä ei mielestäni tarvitse välittää onko joku asia jossain määrätyssä muodossa kunhan itse tietää miten lopputuote tulee rakentumaan ja miltä näyttämään. Ja omasta mielestäni aika hyvin siinä onnistuinkin.

2.1.2 kuvausvaihe

Kuvausvaiheessa tulee mielestäni työtavan parhaat puolet esiin. Kohdetta pääsee käsittelemään paljon ystävällisemmin/joustavammin kuin ison työryhmän kanssa. Näin kohdetta pääsee lähemmäs ja saa esiin paljon semmoisiakin asioita, joita isolla ryhmällä jäisi saamatta. Varsinkin henkilökuvissa tästä on suurta hyötyä. Harva kameran edessä vähän ollut ihminen voi esiintyä luontevasti, jos ympärillä häärii suuri joukko outoja ihmisiä. Itse kuvaustilanne on jo tarpeeksi hämmentävä.

Kuvausvaiheessa tulee myös toinen työtavan hyvä puoli esiin eli liikkumisen vaivattomuus ja nopea muutoksiin sopeutuminen. Paikasta toiseen siirtyminen on nopeampaa, ei tarvitse järjestellä kuljetuksia ja aikatauluja. Kaikki arkiset asiat on helpompi järjestää yhdelle verrattuna isoon kuvausryhmään ja esimerkiksi ruokailusta ei tarvitse tehdä suurta ohjelma numeroa niin kuin ison ryhmän kanssa väkisinkin tulee käymään.

Omassa produkti osuudessani aikataulut muuttuivat aika yllättävästikin kuvauspäivinä, mutta niihin oli helppo mukautua, eivätkä kuvaukset juurikaan siitä kärsineet. Esimerkiksi pätkä jossa Rikkonen on ruokkimassa lintuja, tuli aivan yllättäen, olimme sopineet että kuvataan Siidassa (Saamelaismuseo) pätkä haastattelua ja näyttelyn purkamista, aikaa oli varattu koko aamupäivä. Kävi kuitenkin niin, että kun me menimme Siidaan, henkilökunta ilmoitti, että uusi näyttely odottaa jo kasaamista ja näyttelytila pitää saada mahdollisimman nopeasti tyhjäksi. Haastattelusta ei siellä tullut mitään ja näyttelyn purkaminenkin meni niin nopeasti että oli vaikeuksia saada siitäkään materiaalia. Olimme sopineet koko aamupäivä kuvauksiin, niinpä Rikkonen ehdottikin, että ”Lähemmä käymään Haapaniemessä, viedään lintulaudalle ruokaa, sieltä voisit saada jotain materiaalia kuvattua.” Me lähdettiin ja sieltä sainkin aika hyvää materiaalia, ilman ennakkosuunnitelmaa.

Huonoja puolia kuvaustilanteessa on muutamia. Äänien taltioimisessa joutuu käyttämään mielikuvitusta, ei voi äänittää puomilla jos operoi kameraa. Siinä joutuu miettimään koko kuvaustilanteen kulun etukäteen, ettei mikki näy kuvassa. Mikrofonille täytyy etsiä paikka joka antaa parhaan äänen ja vielä niin, ettei joka otosta varten tarvitse käydä mikrofonin asentoa korjaamassa. Yksi tapa on käyttää kameran omaa tai kameraan kiinnitettyä mikrofonia. Se taas ajaa kuvausta omaan suuntaansa.

Kuvakokoja tulee tiivistää ja myös vähentää, jotta päästäisiin tarpeeksi lähelle kuvattavaa kohdetta. Käytännössä siirrytään normaalin kahdeksan kuvakoon järjestelmän sijaan kolmen kuvakoon järjestelmään. Laajapuolikuva – puolikuva/puolilähikuva – lähikuva. Jossa kuvakoot ovat jonkin verran tiiviimpiä kuin normaalisti.(Panu Pohjola, Arktisen työn kurssi 2000)

Joskus myös toinen kamera olisi hyvä olla kuvaustilanteessa: linnut tulivat istumaan kameran päälle, kuvaa siinä sitten – kai sitä voisi yksinkin hoitaa kaksi kameraa. Varsinkin haastattelutilanteessa siitä olisi isokin hyöty, kylmä kamera (se, jolla ei ole kuvaajaa vierellä) ottaisi laajempaa kuvaa, johon voisi tarvittaessa editointi vaiheessa turvautua. Ja tuo toinen kamera toimisi varakamerana kun sitä ei kuvaus tilanteen takia tarvitsisi. Toisi toinen kamera tietenkin ongelmia investointi vaiheessa, myös sen laadun pitäisi olla riittävän hyvä ajatellen kokonaisuutta.

Myös valaisu aiheuttaa omat ongelmansa, muissakin työtavoissa valojen säätämiseen menee paljon aikaa, saatikka sitten yksin tehdessä. Totesin itse, että kannattaa tehdä mahdollisimman yksinkertaiset kolmipistevalot, ne ovat aika turvalliset ja aikaa säästyy säätämisessä. Itse käytin produkti osuudessani hyvin pitkälle vallitsevaa valoa hyväkseni. Oli tilanteita, joissa kävi mielessä, että olisipa kaveri mukana, niin voisi panostaa valaisuun vähän enemmän. Mutta jos itse pääsee vaikuttamaan kuvaus paikkaan ja kuvakulmaan, mitä ei aina dokumentti tuotannoissa pysty tekemään, niin mielikuvitusta käyttämällä löytyy ratkaisu moneen valo ongelmaan.

2.1.3 Editointivaihe

Editointivaihe on, yksin tehdessä, paljon helpompi, kuin isolla ryhmällä tehdessä. Ei ole kukaan sanomassa miten joku asia pitäisi leikata, mitä käytetään ja mitä jätetään pois. Suurimmaksi osaksi tästä on vain etuja, ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa ja lopputuote on täysin oma näkemys. Joissain tilanteissa olisi kyllä hyvä jos voisi saada joltain täysin ulkopuoliselta henkilöltä kommentteja. Monesti käy niin että, jotkut yksittäiset kuvat tai kohtaukset tulla liian rakkaiksi, vaikka kokonaisuus ei niitä tarvitsisikaan. Juttua on liian lähellä ja itse ei välttämättä huomaa tällaisia asioita. Tällöin olisi hyvä jos editointivaiheessa voisi kysyä mielipiteitä muilta.

2.2 Luontokuvaus

Luontokuvauksessa ”one man band” on ollut osittain käytössä jo vuosikausia. Suunnittelu ja editointi vaiheissa työtapa ei tuo niin paljon parannuksia perinteisempään tekemiseen, mutta varsinkin kuvaustilanteessa yksin tekeminen on monesti lähes ainoa tapa saada materiaalia. Isolla kuvausryhmällä luonnossa liikkuminen karkoittaa kuvaus kohteet varsin tehokkaasti. Paikallaan olevissa kuvaustilanteissa esimerkiksi haaskoilla ja piilokojuissa, tulee isolla kuvausryhmällä taas omat ongelmansa. Haaskalle jää enemmän ihmisen hajua ja jälkiä, eläimiltä vaatii pitemmän aikaa uskaltautua paikalle. Lisäksi piilokojut ovat yleensä aika pieniä ja ahtaita, yleensä ne on mitoitettu yhdelle ihmiselle. Pieniä kojut ovat siksi, että niiden pitää olla helposti siirreltäviä, johtuen lainsäädännöstä – useimpiin paikkoihin ei saa rakentaa pysyviä kojuja.

Monet aiheet ovat sellaisia, jotka vaativat usean vuoden seuraamista ja varuillaan oloa, esimerkiksi eläimistä ahma, susi ja monet petolinnut. Muista luonto aiheista tulevat mieleen revontulet, täydenkuun ajat ja yleensäkin sellaiset tapahtumat, joihin ei voi vaikuttaa , ei edes isolla rahalla. Isoa kuvausryhmää ei voi pitää varuillaan pitkiä aikoja , odottamassa sopivaa säätä, vuodenaikaa tai muuta vastaavaa – ainakaan se ei ole taloudellisesti kannattavaa.

2.3 Reaaliaikaiset videotuotannot

”One man band” tuo myös reaaliaikaisiin videotuotantoihin omat hyvät puolensa joita ovat huomaamattomuus, nopea reagointi yllättäviin tilanteisiin ja edullisuus. Näiden lisäksi ”one man band” on joissain reaaliaikaisissa tuotannoissa lähes ainoa mahdollisuus. Otetaanpa esimerkiksi seikkailukoulutus tai Grönlannin yli vaellus, ei voi olla suurta kuvausryhmää joka hidastaisi ja vaikeuttaisi varsinaista tapahtumaa. Monet reaaliaikaiset videotuotannot ovat luonteeltaan sellaisia, ettei tilanne kestä isoa kuvausryhmää tai ainakin tunnelma kärsii ratkaisevasti.

Yhtenä esimerkkinä voisi olla jonkin automallin esittelytilaisuus lehdistölle ja jälleenmyyjille. Tilaisuus kestää koko päivän, osallistujille on järjestetty kaikenlaista toimintaa. On varsinainen julkistamistilaisuus, jossa auto paljastetaan yleisölle. On erilaisia rastikohteita joissa keskitytään auton yksityiskohtiin. On ruokailut ja muut tärkeät seremoniat. Miten ”one man band” liittyy tähän kaikkeen? Ennen julkistamistilaisuutta on maahantuojalta saatu materiaalia, teknistä tietoa, kuvia, grafiikkaa, mainosvideoita ja muuta tarpeellista. Näistä on kasattu tarkoin suunniteltu runko ja lyhyitä pätkiä joita voi esittää tilaisuudessa. Runko on rakennettu siten, että siihen voi helposti jälkeen päin lisätä erilaista materiaalia. Tilaisuudessa kuvataan materiaalia rasti kohteista, niissä olisi hyvä näkyä mahdollisimman laajasti tilaisuuteen osallistuvat ihmiset. Jossain vaiheessa, ehkä ruokailun aikaan, ”one man band” siirtyy editoimaan materiaalia kasaan. Ja kun tilaisuus alkaa tekemään loppua, on vieraille näyttää vielä muistutuksena autoa esittelevä tuotos ja tässä esityksessä onkin pääosassa ei auto vaan yllätys, yllätys osallistujat itse. Lopullisen tuotteen voi tehdä moneen formaattiin, videoksi, cd-rom:iksi tai www-julkaisuksi. Näitä jälleenmyyjät voivat käyttää taas omiin markkinointi ja esittelytarkoituksiinsa, on varmasti paljon mieluisampaa käyttää kuin perinteiset paperiesitteet. (Pasi Ylirisku)

2.4 Muut ”one man band” työtavan tehtävät

Kuvausreissuilla tapahtuva muu materiaalin kerääminen on myös tärkeä osa työtavan ominaispiirteistä. ”One man band” on jonkinasteinen elämäntapa; kun tekee jotain juttua, siitä täytyy repiä kaikki mahdollinen irti. Soveltaa kerättyä materiaalia mahdollisimman moneen eri käyttö tarkoitukseen. Tämän huomasin produkti osuudessani.

2.4.1 Valokuvat

Otetaanpa esimerkiksi jokin videodokumentti tuotanto jossa liikutaan luonnossa. Näiltä kuvausreissuilta pitää kerätä sekä video materiaalia että myös valokuvia. Vaikka valokuvia ei suoraan pystyisi käyttämään videodokumentin osana, niin näitä kuvia voi hyödyntää myöhemmin joissakin muissa yhteyksissä, joko itsenäisinä valokuvina tai osana www-sivustoja tai CD-ROM -tuotantoja

2.4.2 WWW-tuotannot

Saadusta materiaalista on helppo tehdä myös www-julkaisuja, riippuen taas kerran kyseisestä aiheesta. Miksi tehdä www-julkaisuja? Niissä on edullista hyödyntää jo kerättyä materiaalia ja saattaapa joku niiden tekemisestä jopa maksaakin. Itse tein Rikkoselle www-sivut www.geocities.com/rikkonen korvaukseksi vaivannäöstä dokumenttia tehtäessä. Jos tilanne olisi joku muu kuin päättötyö, olisi näistä sivuista voinut periä maksun, ja taas olisi kilahtanut muutama markka omaan taskuun. Reaaliaikaisissa videotuotannoissa voivat www-sivut olla tärkeä osa varsinaista tuotosta, esimerkiksi Grönlannin halki hiihto tai vastaavat, joissa ”one man band” on yhtenä retkikunnan jäsenenä. Tällaisissa tapauksissa www-sivut ovat yhteys ulkomaailmaan, ne palvelevat rahoittajien intressejä ja muutenkin tuovat julkisuutta. Tietenkin omat henkilökohtaiset www-sivut toimivat hyvänä käyntikorttina ja niitä pitää muistaa myös päivittää ahkerasti, jotta ihmiset jotka haluavat tietää sinusta jotain, saavat aina tuoretta tietoa.

2.4.3 CD-ROM -tuotannot

Varsinaisia tuotantoja pelkästään CD-ROM -muodossa on aika työläs tehdä, mutta ne voivat olla osana muuta tuotantoa. Reaaliaikaisissa videotuotannoissa voi CD-ROM olla lopullinen julkaisumuoto, se on nopea tehdä eikä kopiointiin mene paljon aikaa verrattuna esimerkiksi VHS kopiointiin. Kopiointi kalusto ei vaadi suuria investointeja, tämä on tietenkin suhteessa levikkiin. Muutamia romppuja voi polttaa normaalilla tietokoneella, mutta jos kyse on kymmenistä tai sadoista kopioista kannattaa kopiointi suorittaa varta vasten rakennetulla kopiointi yksiköllä.

Eräs ”one man band” ammattilainen kertoi lähtevänsä Etelä-Amerikkaa kiertelemään jonkun moottoripyörä kerhon mukana ja tekevänsä siitä videodokumentin, minkä lisäksi hän kasaa matkalta Cd-ROM:in, jonka hän sitten lentokoneessa paluumatkalla polttaa reissuun osallistujille. Rompulle tulee tekstiä, kuvia ja video klippejä kerätystä materiaalista. (Petri Ylirisku)

Muuhun tuotantoon kerättyä materiaalia voi ja kannattaa hyödyntää myös CD-ROM julkaisuina, varsinkin jos se tukee jollain tavalla varsinaista projektia. CD-ROM julkaisuilla on monenlaista käyttöä; esimerkiksi ne voivat auttaa seuraavan projektin rahoituksessa.

3. TYÖKALUT

Käytettävät työkalut tulisi valita niin että niillä voisi tehdä mahdollisimman monipuolisesti erityyppisiä tuotantoja. Laitteiden pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia ja nopeita käyttää, toisaalta materiaalin laadun pitää olla julkaisukelpoista. Hinta kysymystä ei pidä unohtaa, järkevästi valitut työkalut saa tällä hetkellä omakseen noin 120 000-150 000 markan panostuksella. Edullista, jos vertailu kohdaksi ottaa samaan tekniseen laatuun pystyneet laitteet noin viiden – seitsemän vuoden takaa, jolloin vastaava työkalupaketti tuli maksamaan kymmenen kertaa enemmän. (Hinta tiedot Kruunuradion ja Suomilammin www-sivuilta ja puhelinkeskusteluissa heidän edustajilta saatua tietoa.) Jokaisen pitää hakea tähän omia tarpeita ja vaatimuksia vastaava kompromissi. Seuraavassa muutamia minun mielestäni toimivia ja riittävän laadukkaita laitteita, lyhyine perusteluineen.

3.1 Tärkeimmät työkalut videotuotannoissa

3.1.1 Videokamera

Videokamera, sen on oltava vähintään Mini-DV, se on halvin formaatti jonka taso riittää TV-yhtiöille ja kameran tulisi olla mielellään kolmikennoinen.

DV- ja DVCAM- kasetilla oleva informaatio on komposiittitasoista (R-Y, B-Y) 8-bittistä digitaalikuvaa joka on kompressoitu suhteella 5:1. Signaalin käsittely tapahtuu 4:2:0- järjestelmällä. Kompressointi tapahtuu Discrete Cosine Transform (DCT)-systeemillä, joka mahdollistaa informaation pakkaamisen pieneen tilaan. (Jukka-Pekka Heikkilä 1998)

CCD =Charge-Coupled Device, piikenno jolla muutetaan tuleva valo sähköiseksi signaaliksi. Kotivideokameroissa on yksi kuvakenno, ammattilaiskameroissa valo jaetaan kolmelle kennolle, punaherkälle R, viherherkälle G ja siniherkälle B. Kolmikennoisten kameroiden värierottelu kyky on yksikennoista parempi. http://koti.mbnet.fi/pranta/videmat.htm

Lisäksi kamera tulisi olla varustettuna kunnollisilla ääni liitännöillä, joka on toteutettu XLR -liittimillä, ne ovat tukevia ja niissä on lukitus mahdollisuus.

Kamerassa on oltava mahdollisimman monipuoliset ja helppokäyttöiset manuaalisäädöt. Kovissa ja hankalissa olosuhteissa myös automatiikkaan pitää pystyä luottamaan. Lisäksi editointia varten pitää olla DV IN/OUT liitäntä. Jonkinlainen värillinen etsin on hyvä olla olemassa, itse pidän sivusta aukeava LCD näyttöä monipuolisena ja kätevänä. Esittelen seuraavaksi muutamia kamera malleja jotka täyttävät ainakin osan näistä kriteereistä. Nämä kamerat lasketaan kuuluviksi puoliammattilaiskameroihin.

CANON XL-1, hyvää kamerassa on kameran muotoilu ja vaihdettava optiikka – EF-sovitteella noin 50 erilaista CANON EF optiikkaa käytössä. Huonoa, ei isoa värinäyttöä, kamera vaatii lisävarusteita ollakseen toimiva ja kameran käyttölogiikka ei ole minun mieleen. Esimerkiksi väripalkkeja ei saa valittua ellei tiedä oikeaa näppäin yhdistelmää, siitä ei ole mainintaa käyttöohjeessakaan. Toinen ominaisuus josta en pidä, on tarkennuksen automaattinen pumppaaminen ilman mitään syytä, vaikka tarkennus olisi valittu käsisäädölle. Lisätietoa kamerasta löytyy valmistajan www-sivuilta http://www.canon.fi/tuotteet/kamerat_xl1s.html

SONY DRC-TRV 900, hyviä puolia ovat todella pieni koko ja hyvä LCD näyttö, miinusta tässä kamerassa on että ääniliitännät ovat mini plugilla.

SONY DSR-PD 150, ainoa näistä jota voi käyttää myös DVCAM formaatissa, ääni liitännät on toteutettu valmiiksi XLR -liittimillä. Suhteellisen hyvä mikrofoni vakiona. Kokonaisuutena kamera on jämäkän oloinen, ei muovinen kuten edellä mainitut. SONY DSR-PD 150 on tästä kolmikosta mielestäni mukavin käyttää, tosin käyttökokemukseni tähän kameraan on edellä mainituista kaikkein lyhin, ainoastaan päättötyöni produkti osuus. Lisätietoa kamerasta löytyy seuraavalta www -sivustolta http://www.sonynewmedia.com

Kyseiset kamerat valitsin tälle listalle sillä perusteella että, minulla itsellä on kokemusta juuri näistä kameroista, paljon enemmän kuin muista vastaavista, joita kyllä markkinoilta löytyy. Edellä mainittujen kameroiden hinnoissa ja ominaisuuksissa on jonkin verran eroavaisuuksia, mutta periaatteessa kaikki ovat toimivia ”one man band” työkaluja. Riippuu paljonkin mielipiteistä mitä ominaisuutta arvostaa: joillekin se on optiikan vaihdettavuus ja toisille taas joku muu ominaisuus on tärkeämpi. Jonkin edellä mainitun lisäksi kannattaa ainakin harkita niin sanotun kakkoskameran hankintaa. Sen ei tarvitse välttämättä olla yhtä laadukas kuin pääkameran, esimerkiksi yksikennoisista mini-DV kameroista löytyy monia eri vaihtoehtoja edullisempaankin hintaluokkaan. Olisi hyvä jos kakkoskamera myös toisi mukanaan jotain erikoisominaisuuksia, esimerkiksi sopisi vaikka SONY DRC-PC5. Kamerassa on ”Super Night Shot” ominaisuus eli sillä voi kuvata täysin pimeässä kiinteän infrapunavalon ansiosta. Myös muilta valmistajilta löytyy kameroita, joissa on jokin käyttökelpoinen ominaisuus, joka puuttuu puoliammattilaiskameroista.

3.1.2 Kamerajalustat

Kamera jalustaksi ”one man band” tarvitsee mahdollisimman monipuolisen jalan. Sen olisi oltava kevyt, tukeva, matala ja korkea eli ominaisuuksia joita ei saa yhteen jalustaan puristettua. Itse kannatan kahden jalustan ratkaisua. Toinen voisi olla tukeva ja suhteellisen monipuolinen, esimerkiksi VINTEN Pro 130 tai MANFROTTO 500MVB/510. Tämä tulisi käyttöön silloin, kun kuvaus paikka on suhteellisen helpon kulkuyhteyden päässä. Toinen olisi mahdollisimman kevyt ja halpa, tämä olisi vaelluksille ja muihin todella hankaliin paikkoihin. Esimerkiksi Grönlannin ylityshiihdolla jossa jokainen gramma painossa on liikaa ja jossain vaiheessa voi tulla mieleen alkaa karsimaan ylimääräisiä pois. Parin kolmen sadan markan kamera jalka on tämmöinen ylimääräinen gramma, jonka voi heittää menemään. (Panu Pohjola, Arktisen työ kurssi 2000)

3.1.3 Äänityökalut

Hyvän äänen perusta on laadukas mikrofoni, ”one man band” tuotannoissa joudutaan myös mikrofoneissa tekemään kompromisseja. Joissain tilanteissa on tultava toimeen pelkällä kameran mikrofonilla tai kameraan kiinnitetyllä lisä mikrofonilla. Jos kuvaustilanne antaa mahdollisuuden käyttää muunlaista mikrofonia sitä mahdollisuutta kannattaa myös käyttää. Vuosien kuluessa olen löytänyt mielestäni hyvän ja monipuolisen mikrofonin, joka toimii melkein joka paikassa. AKG C1000S, se on kondensaattori mikrofoni, joka saa virtansa joko phantom -syötöstä tai mikrofonin sisään asennetusta 9V paristosta. Hyvää tässä mikrofonissa on sen monipuolisuus: se on suhteellisen herkkä, toisaalta se kestää myös aika suuria äänenpaineita pohjaamatta. Myös runko- eli käsittelyäänet on saatu melko hyvin vaimennettua. Lisäksi virtalähteenä käytetty 9V paristo löytyy lähes jokaiselta kioskilta tai huoltoasemalta. Kuulokkeet ovat myös tärkeä työkalu pyrittäessä hyvään äänen taltiointiin. Kuulokkeiden tulisi olla suljetut, ettei äänitys tilanteessa suora ääni häiritse tarkkailua. Muita vaatimuksia ei juurikaan ole, tietenkin auttaa jos ne ovat pienikokoiset, kestävät ja mukavat käyttää.

3.1.4 Valokalusto

Valaisuun on muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja: vanha tuttu Ianiro Q800 (punapää), Ianiro Lilliput tai Sachtler SET300H. Nämä kaikki ovat valmiita kolmipistevalaisu paketteja, kolme valaisinta jalkoineen ja rajaimineen kantolaukussa. Punapää paketissa hyvää on valoteho, Lilliputissa edullinen hinta ja Sachtlerissa vakiona päivänvalosuodin. Näiden lisäksi pidän tärkeänä myös jonkinlaista akkuvaloa, jollainen on esimerkiksi kameran päälle kiinnitettävä reportterivalo akkuvyöllä. Akkuvalo päästää kameran liikkumaan ja joka paikasta ei löydy verkkovirtaa.

3.1.5 Editointilaitteet

Editointikalustolle pitää asettaa samat vaatimukset kuin muillekin laitteille eli sen pitää olla monipuolinen ja riittävän laadukas. Valittavissa on muutamia erilaisia kokonaisuuksia joiden paremmuusjärjestykseen vaikuttavat omat mieltymykset ja tuotannolliset tarpeet. Karkeasti editointilaitteet voi jakaa kahteen kategoriaan. Toiset on suunnattu enemmän luonto- ja dokumenttituotantoihin ja toiset reaaliaikaiseen videotuotantoon.

Luonto- ja dokumenttituotantoihin minä suosittelen perinteisen pöytä/toimistomallista konetta josta löytyisi muistia vähintään 128Mt, kovalevytilaa ainakin 20Gt, polttava CD-ROM asema ja mahdollisimman nopea yhteys Internetiin. Ohjelmistoksi Avid DV Xpress, Photoshop 5.5 ja tietenkin normaalit tekstinkäsittely, internetselain, FTP, ym. ohjelmat.

Reaaliaikaiseen videotuotantoon valitsisin kannettavan koneen samoilla teknisillä ominaisuuksilla kuin edellinen. Ohjelmistoksi suunnilleen samat kuin edellisessä, tosin editointi ohjelma voisi olla kevyempi ja yksinkertaisempi/nopeampi käyttää. Kannettava tietokone tulee jonkin verran kalliimmaksi hankkia samoilla ominaisuuksilla kuin pöytäkone.

Molempia versioita löytää niin PC kuin MAC ympäristöistä ja kummallakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Valintaan vaikuttavat käyttäjän omat mieltymykset ja tottumukset. Monipuolisuutensa puolesta voisin suositella MAC Power PC:tä, sillä se kykenee käsittelemään molemmissa ympäristöissä luotuja dokumentteja.

Koneita löytyy vaikka minkälaisia ja lopulliseen ratkaisuun vaikuttaa suurelta osin se minkälaiseen käyttötarkoitukseen ne tulevat. Onko pääpaino dokumentti vai reaaliaikaisessa videotuotannossa, kuinka paljon tekemistä hallitsevat www- ja CD-ROM-tuotannot ja niin edelleen. Ohjelmistoista kannattaa selvittää eri versioiden ominaisuudet: lisenssimaksut ovat huomattavasti halvemmat vanhemmissa versioissa, mutta välttämättä uusin versio ei tuo mitään tärkeää parannusta tekemisen kannalta.

3.2 Muut työkalut

Edellä kun kerroin työkaluista videotuotannoissa, laitteet on valittu niin että niitä pystyy käyttämään myös muissa ”one man band” työtehtävissä. Esimerkiksi tietokoneen polttavaa CD-ROM asemaa ei tarvitse editoidessa vaan se on paketissa muiden ”one man band” tuotantojen takia. Muuta tarpeellista tietokoneisiin liittyvää ovat scannerit ja tulostimet, joihin saa uppoamaan valtavasti rahaa jos ei osaa rajata omia tarpeitaan. Myös ohjelmistot lasken kuuluviksi työkaluihin. Edellä mainittujen ohjelmien lisäksi tietokone tulisi varustaa ainakin Director 6.0:lla, jolla pystyy tekemään multimedia tuotantoja esimerkiksi CD-ROM formaattiin. Ohjelmistot valitaan omien ja tuotantojen vaatimusten mukaan.

Yhtenä erittäin tärkeänä työkaluna pidän valokuvakameraa. Vaikka nykyään kaikki jollain tavalla julkaistut kuvat muutetaan jossain työvaiheessa digitaaliseen muotoon ja esimerkiksi videokamerat mahdollistavat stillkuvien ottamisen muisti kortille, ei dia kuvien kysyntä ole loppunut. Omasta mielestäni myös kuvien säilytys dia muodossa, naarmuuntumis- ym. vaaroista huolimatta, on jollain tavalla varmempaa. Valokuvakameraksi kannattaa valita kinokoon (35mm) järjestelmä kamera, joka on vuosikausia ollut ja mielestäni tulee olemaankin sellainen formaatti, joka ei aivan äkkiä häviä käytöstä. Kamera malleja on joka lähtöön ja siitä seuraa valinnan vaikeus. Esitän jotain apua valintojen tueksi seuraavaksi. Jos on videokameraksi valinnut CANON XL-1:sen kannattaa myös valokuvakameraksi valita jokin CANON, sovittimella saadaan videokameraan sopimaan kaikki EF-sarjan optiikat. Toinen valintaperuste voisi olla kameran toimiminen erittäin vaikeissa olosuhteissa. Siihen käyttöön valitsisin esimerkiksi NIKON F2:sen tai jonkin muun mekaanisen kameran, jossa ainoastaan valon mittaus vaatii paristoa. Valokuvakameraksi olisi hyvä valita jokin tunnettu merkki, sillä harvinaisempiin on vaikea saada optiikkaa ja muita lisävarusteita.

4. TUOTTEIDEN MARKKINAT

4.1 Videotuotannot

Olen jakanut ”One man band” videotuotannot karkeasti kahteen osaan, omiin tuotantoihin ja alihankintoihin. Omia tuotantoja voi kaupata suoraan TV-yhtiöille valmiina ohjelmina tai johonkin makasiini ohjelmaan osaksi. Lähtökohta on se, että itse olet keksinyt ohjelma idean ja aiheen. Ja tarjoat valmista ohjelmaa ostettavaksi. Alihankinta perustuu muiden tarpeeseen saada jotain haluamaansa materiaalia ja yleensä näihin kuuluu vain materiaalin tuottaminen. Käsikirjoittaminen, editointi ja muut vastaavat asiat jäävät tilaajan tehtäviksi. Näihin tuotantoihin kuuluu esimerkiksi joihinkin TV-ohjelmiin tehtävät insertit, esimerkiksi uutistoimituksille tehtävät uutisten kuvitukset.

4.1.1 Dokumenttituotannot

Omista mielenkiinnon kohteista tehtyjä dokumenttituotantoja voi myös tarjota TV-yhtiöille, jossa tosin on aika suuri riski että dokumentti jää myymättä jos aihe ei ole tarpeeksi myyvä tai muuten sopiva TV-yhtiöiden intresseihin, vaikka se olisi kuinka laadukkaasti tuotettu. Taloudellisesti varmempi tapa päästä tekemään dokumentteja ovat erilaiset yhteisöt, jotka tarvitsevat jonkin asian dokumentointia. Esimerkkinä mainitsen Tielaitokselle tekemäni ”KULTATIET”, joka on videodokumentti ylälapin tiestön kehityksestä ja valtatie 4:n synnystä kultalöytöjen valossa. Vastaavia tuotantoja tarvitsevat monet suuret yhteisöt kuten esimerkiksi metsähallitus, kunnat, kaupungit ja puolustusvoimat.

4.1.2 Luontovideot

Luontoaiheiset tuotannot ovat hyvin pitkälle tekijän omista mielenkiinnon kohteista lähtöisin. Hyville luonnosta kertoville videotuotannoille on aina kysyntää. TV-yhtiöt näyttävät aika paljon luonto kuvia. Luonto ohjelmia voi tarjota myös suoramyyntiin, esimerkiksi joihinkin matkailuun tai luontoon liittyviin keskuksiin. Esimerkiksi Saamelaismuseo Siidaan voisi tarjota joitain saamelais-, Inari- tai lappiaiheisia ohjelmia. Aiheen pitää olla jollain tavalla yleistä mielenkiintoa herättävä. Myynti määrät eivät ole tällä tavalla kovin suuria mutta jokainen markka on tarpeen. Tietenkin olisi hyvä jos tuotoksia saisi jollekin kustantajalle levitykseen, mutta aiheen pitää olla mielenkiintoinen ja tuotteen todella hyvin tehty, esimerkkinä ”Vedenalainen Islanti” joka ei kylläkään ole ”one man band” tuotanto. Vedenalainen Islanti kertoo sukeltajasta, joka etsii vastausta elämän synnylle. Hän matkustaa sinne missä elämä on viimeksi alkanut: Islantiin. Hän hakee vastauksia jäävuorten alta ja Geysirin kiehuvasta vedestä. Elokuva on kerännyt 13 kansainvälistä festivaalipalkintoa, ja se on myyty yli 20 maahan. (internet 2.5.2001 www.matilarohr.com/vedenNF.html)

Elokuva osoittaa sen että myös luontoaiheisilla ohjelmilla voi olla yleistä laajempaakin kysyntää. Vielä yhtenä mahdollisena markkinarakona näen oppimateriaalituotannot.

4.1.3 Realiaikaiset videotuotannot

Reaaliaikaiset videotuotannot ovat hyvin pitkälle yhteistuotantoja eri tahojen kanssa. Näitä yhteistyökumppaneita ovat erilaiset yritykset esitellessään tuotteitaan ja palvelujaan. Seikkailu- ja tiimikoulutuspalvelujen järjestäjät tarjotessaan uudenlaisen lisän toimintaansa, koulutuksen analysointi elävää kuvaa hyväksikäyttäen. Messujen ja vastaavien järjestäjät tarjotessaan reaaliaikaista ohjelmaa lisänä muuta tarjontaa. Matkanjärjestäjät, jotka tuovat turisteja joulunaluspäivinä tutustumaan Joulupukkiin Lapin matkailukeskuksiin, voisivat tarjota matkasta taltioidun videon matkaan osallistujille. Tähän kategoriaan lasken myös erilaiset seikkailu retket ympäri maailmaa, esimerkiksi jo mainitut Grönlannin ylitykset, moottoripyörä seikkailut Etelä-Amerikassa ja monet muut vastaavat, joissa ”one man band” on osa retkikuntaa.

4.2 Muut tuotokset

Muita tuotoksia voi tehdä joko itsenäisinä tuotantoina tai liittyen videotuotantoihin. Monet eri organisaatiot tarvitsevat www-sivustoja. Sivustojen tekeminen on todella lähellä ”one man band” työtavan perusideaa. Ne eivät vaadi kalliita investointeja työtiloihin, kallista ihmisten liikkumista ja ennen kaikkea muuhun käyttöön järkevästi valituilla työkaluilla ei tähän puoleen tarvitse ollenkaan panostaa rahallisesti, mahdollisuus tulee kuin itsestään. Valokuvia on mahdollista saada myyntiin kuvatoimistojen kautta, jotka tietenkin perivät jonkin suuruisen välityspalkkion.

5. POHDINTOJA

”One man band” on elämäntapa, jossa tekijä laittaa likoon osaamisensa mahdollisimman laajalla osalla koko mediakenttää. Lopputuotteet kattavat suuren osan mediakentästä alkaen perhetapahtumien videotaltioinneista, www-sivustojen ylläpidon kautta televisio ohjelmiin. Tähän pyritään monipuolisella media-alan tuntemuksella, tarkoitukseen sopivilla työkaluilla ja ahkeralla työnteolla. Koko ”one man band” työtavan idea perustuu edullisuuteen, joustavuuteen ja monipuolisuuteen. Työtavalla tehtyjen tuotantojen markkinat ovat hyvinkin laajat ja tulevat vielä kasvamaankin television digitalisoitumisen myötä. Tekijältä se vaatii alan osaamisen lisäksi jonkin asteista yrittäjähenkisyyttä.

Itse olen haaveillut pääseväni valmistumiseni jälkeen johonkin suhteellisen vakinaiseen työhön muutamaksi vuodeksi. Maksaisin opintovelkani pois, laittelisin pikkuhiljaa ”one man band” työkalut, solmisin suhteita ja keräisin kokemuksia. Ehkä kymmenen vuoden päästä muuttaisin takaisin pohjoiseen ja heittäytyisin kokonaan ”one man band” tekijäksi.

6. SIGGAVUONON OUTOLINTU

Produkti osuudessani tein tutkimusta ”one man bandistä” käytännössä, kaikki työvaiheet yksin, alkaen suunnittelusta valmiiseen tuotokseen asti. Jo noin pari vuotta oli mielessäni hautunut idea päättötyöstä, tekisin videodokumentin jota tarjoaisin televisiolevitykseen. Halusin oikeudet itselleni, jotta voisin käydä koko prosessin läpi, ideasta valmiiksi TV-ohjelmaksi ilman välikäsiä. Siitä seurasi se, että joutuisin maksamaan koululle laitteista vuokran tai hankkimaan laitteet muualta käyttööni. Vuokrausta varten tarvitsisin rahoitusta, mitään ulkopuolisia rahoittajia en saanut hankituksi, dokumentissa on kiinni kevään opintolaina, piti tarkoin harkita mistä hankkisin tuotantovälineet. Kuvauskaluston sain todella edullisesti vuokratuksi Inarin Kunnan Viestintäpajalta, ehtona oli että olisin videotyön opettajana pajan järjestämällä työllisyyskurssilla. Sehän sopisi, saisin siitä vielä jotain palkkaakin, ainoastaan tuotannon aikataulu kärsi tästä. Toinen asia josta jouduin tinkimään oli editointi, jouduin valitsemaan koululta halvemman editointi laitteiston, eli leipomon Avid DV Xpressin, joka kyllä suoriutui tehtävästään mallikelpoisesti ja lisäksi täytyi editointi aikataulua järjestää tiukemmaksi.

Aiheita ja ideoita oli aluksi monia, kaikkia niitä yhdisti luonto tavalla tai toisella.

Pikkuhiljaa, syksyn 2000 aikana, alkoi dokumentin lopullinen aihe selkiytyä. Monet ideat ja aiheet joutuivat väistymään syystä tai toisesta. Syyskuussa oli jäljellä kolme aihetta jotka kaikki liittyivät Inariin tai inarilaisiin henkilöihin, eikä pienimpänä syynä ollut Inarin Kunnan Viestintäpaja ja sieltä todella edullisesti vuokralle saamani kuvauskalusto. Lokakuun loppuun mennessä oli päättötyöni produktiosuuden aiheeksi valikoitunut dokumentti luontovalokuvaaja Martti Rikkosesta. Rikkonen on kaksinkertainen ”Vuoden luontokuva” -kilpailun voittaja, tunnettu muun muassa revontuli kuvistaan. Arvelin että hän ja hänen tekemisensä olisivat riittävän mielenkiintoisia, myös televisio yhtiöille.

Loka- marras- ja joulukuun aikana selvittelin taustoja, rahoitusta, soviteltiin aikatauluja ja suunnittelin ”käsikirjoitusta”. Loppiaisena matkustin Ivaloon, kuvaukset oli sovittu loppiaisesta viikoksi eteenpäin. Aikataulu oli tiukka, Rikkonen oli kiinni Skábmagovat – Kaamoksen kuvia -tapahtuman järjestelyissä ja minulla alkoi 17.1.2001 parin viikon työjakso Inarin Kunnan Viestintäpajalla. Varsinaisia kuvauspäiviä oli tässä vaiheessa viisi, niiden piti riittää. Huomioon pitää ottaa päivän pituus tammikuussa Inarin korkeudella, tehokasta kuvaus aikaa on todella vähän päivää kohti.

Su 7.1.2001 Kävin hakemassa kuvauskaluston viestintäpajalta ja suuntasin Inariin. Tarkoitus oli kuvata Siidassa jossa oli vielä yhden päivän ajan Rikkosen revontuli-näyttely. Sunnuntai päivä meni aika pitkälle kameraan tutustuessa, jotain kuvia sain näyttelystä, harmi vaan kun siellä ei ollut asiakkaita juuri yhtään. Pari tuntia lähes tyhjää näyttelyä kuvattuani ajoin takaisin Ivaloon, jossa aloin opettelemaan kameraa oikein ohjekirjan kanssa.

Ma 8.1.2001 Olimme sopineet Rikkosen kanssa haastattelu pätkän kuvauksesta Siidassa, heti aamulla kahdeksalta. Tarkoitus oli kuvata haastattelua samalla kun näyttelyä puretaan. Siidan henkilökunta ilmoittikin, että näyttely pitää purkaa mahdollisimman nopeasti, eikä haastatteluun ollut mahdollisuutta. Kuvasin mitä kerkesin ja koko näyttely oli purettu noin tunnissa. Rikkonen oli vähän pahoillaan, pilalle menneestä haastattelusta. Niinpä hän ehdottikin että kävisimme päivän valjettua ruokkimassa pikkulintuja Juutuajoen varrella. Hänellä on siellä mukava ruokinta paikka, ollut jo noin 15 vuotta, siellä on aika kesyjä lintuja. Luultavasti sieltä saisi jotain käyttökelpoista materiaalia, ja saihan sieltä, muutama lintu kävi Rikkosen kädestä syömässä. Sieltä sain aika paljon käyttökelpoista materiaalia, varsinkin kun ottaa huomioon etten siellä käyntiä ollut ollenkaan suunnitellut.

Ti 9.1.2001 Illalla olisi kuunpimennys jonka halusin kuvata. Rikkosella oli sovittuna muita menoja koko päiväksi, joten minä menin yhdelle tutulle mökille Inarinjärven eteläpäähän. Aamulla kaikki näytti hyvältä, ilma oli kirkas ja pikkupakkanen, mahtava kuvausilma. Valoisan ajan kuvailin mökin ympäristössä kaikenlaista kuvitus kuvaa. Ilta alkoi hämärtymään, kuu loisti komeasti, mutta pikku hiljaa pilviä kertyi taivaalle. Kuuden aikaan oli taivas aivan pilvessä kuuta ei näkynyt ollenkaan, eikä myöskään kuun pimennystä. Mökki on sellaisessa paikassa ettei matkapuhelimella ole kantavuutta, olisi voinut selvittää säätilannetta muualla. Lähin mökiltä kohti Ivaloa, jossa oli vastassa uskomaton sumu siihen aikaan vuodesta. Mieli oli aika maassa. (Seuraavana päivänä kuulin Rikkoselta, että Pohjois-Inarissa oli ollut kirkas keli ja hän oli saanut hyviä kuvia kuunpimennyksestä.)

Ke 10.1.2001 Varsinainen haastattelupäivä. Aamupäivällä lähdin taas kohti Inaria, matkalla kuvasin kuvituskuvaa, aika hienoja värejä taivaalla. Haastattelu oli sovittu kello kolmeksi, paikkana Nuorisokeskus Riutula. Olin hyvissä ajoin Inarissa ja kävin Riutulan ympäristössä kuvaamassa kuvitus kuvia. Laittelin valot ja kuvauspaikan muutenkin kuntoon. Kolmen aikaan Rikkonen tuli ja tehtiin haastattelu pätkä. Olin suunnitellut että haastatteluosa toimii koko dokumentin runkona ja muut osat tulevat mukaan seuraten haastattelun kulkua. Aika hyvin se toimikin, vaikka suunniteltu Siidan haastattelu pätkä jouduttiin myös kuvaamaan Riutulassa. Ei siitä juuri muuta haittaa ollut kuin se että, haastattelun taustalla oleva takkatuli sammuu välillä ja taas seuraavassa kuvassa taas loimuaa. Jouduin editointi vaiheessa muuttelemaan vähän kysymysten järjestyksiä. Haastattelu meni hyvin ja materiaalia kertyi kohta liikaakin.

To 11.1.2001 Vuorossa olisi kuvausreissu Rikkosen piilokojulle. Aamulla aikaisin olin lähtenyt kohti Sikovuonoa jossa Rikkonen asuu, kahdeksalta alettiin pakkaamaan moottorikelkkaa, rekeä, haaskaa eli poronpäitä ja suolia ja muita tarpeita auton kyytiin. Koju sijaitsee Angelin tien varrella parikymmentä kilometriä tiestä, Muotkatunturin erämaassa. Tänä talvena lunta on ylälapissakin aika vähän ja Rikkonen ei ole käynyt piilokojullaan koko talvena, matka sinne oli aika hankala. Ylhäällä tunturissa maisemat olivat aivan erinäköiset kuin edellisenä talvena ja kojua oli vaikea löytää. Moottorikelkkakin alkoi temppuilemaan, ykkösvaihde ei pysynyt päällä ja reki perässä oli aika raskasta ajella ympäri tunturia. Minä jäin reen ja haaska tarpeiden kanssa odottelemaan kun Rikkonen kävi etsimässä kojun ja ajamassa sinne jäljen. Sen ajan kuvailin todella komeita maisemia. Kahlasin hangessa ja tietenkin oli linssiin mennyt lunta. Minä aloin sitä puhdistamaan linssiliinalla ja en älynnyt pitää hanskoja kädessä. Optiikka otti kädestä lämpöä ja huurtui tiukaksi jääkerrokseksi, jota en saanut täysin pois koko päivänä. Loppu päivän kuvat olivat aika hienoja, näytti siltä että, pakkasta olisi ollut vähintään -35 C astetta, todellisuudessa pakkasta oli noin kymmenen astetta. Jonkun verran kuvasin Rikkosen touhuja: kojun puhdistusta ja haaskan asettelua. Me siirrettiin koju paremmalle paikalle ja sitten olikin päivän valoisa aika mennyt, takaisin autolle ajettiin pimeässä. Valoisa aika on tosi lyhyt. Tämä olikin viimeinen varsinainen kuvauspäivä.

Seuraavan parin viikon ajan pitäisin videokurssia Ivalossa, kurssin aikana selailin materiaalia läpi, jos jotain puuttuisi, olisi aika helppo vielä järjestää lisäkuvauksia.

Yhtenä päivänä kävimmekin kurssilaisten kanssa Inarissa Skábmagovat -tapahtumassa, seuraamassa pari dia- ja elokuvaesitystä. Sieltä kuvasin Rikkosen luennolta vähän materiaalia.

Kuvaukset oli suoritettu ja helmikuussa editoin ensimmäisen version dokumentista. Muuten olin tyytyväinen mutta alku ei toimi, pitää kuvata lisää, samaan suuntaisia vihjeitä tuli parilta opiskelija kaverilta, kiitokset heille ennakkoarvioista. Hiihtolomalla menimme koko perheen kanssa Ivaloon ja yhtenä päivänä minä kävin Rikkosen kanssa kelkkailemassa lähimetsissä. Sillä reissulla kuvasin alkupätkän uusiksi.

Hiihtoloman jälkeen editoin dokumentin valmiiksi. Otin Yleisradion yhteistuotantoihin yhteyttä, olisiko heillä kiinnostusta ostaa esitysoikeuksia dokumenttiini. Käskivät lähettää VHS -kopion ja katsottuaan sen, ilmoittivat että kiinnostusta on.

Tässä vaiheessa alkoi paljastua että minulla ei ollutkaan kaikkia oikeuksia dokumenttiini. Musiikin tekijä kuuluikin TEOSTO:on, mikä tuli minulle yllätyksenä. Yhtäkkiä piti jostain hankkia muutama tuhat markkaa joilla saisin maksettua TEOSTO:lle korvaukset. Soittokierros sukulaisille ja rahat oli järjestetty. Samoin Rikkoselta tarvitsin kirjallisen luvan, valokuvien käyttämiseen dokumentissa. Nämä asiat tulivat eteen odottamatta, olin kuvitellut että oikeudet olisivat kunnossa.

Tätä kirjoittaessa 2.5.2001 tuotanto on edennyt siihen vaiheeseen että, olen hankkinut tarvittavat oikeudet ja Yleisradiolta on tullut sopimus ja ohjeet dokumentin toimittamiseksi heille. Sopimus pitää sisällään esitysoikeudet viideksi vuodeksi, kolme esitystä ja pika uusinnan.

Tässä vaiheessa päättötyötä olen oppinut aika paljon, varsinkin tuottamiseen liittyviä asioita. Suurimman työn on teettänyt suunnittelu, aikataulujen sovittaminen, rahoitus ja muut asiat joita en ole ennen kovinkaan paljon tehnyt. Dokumentin käsikirjoitus, kuvaus ja editointi on tulleet tutuiksi jo aikaisemmin ja niissä ei juurikaan ilmennyt mitään odottamatonta. Kokonaisuutena tuotanto alusta – loppuun on ollut todella mielenkiintoista ja haastavaa.

LÄHTEET

Internet:

26.3.2001 – 2.5.2001:

Pekka Ranta, Lapin yliopisto mediatieteenlaitos 24.4.2001 http://koti.mbnet.fi/pranta/videmat.htm

Kunto Hirvikoski 29.3.2001 http://www.kunto.hirvikoski.fi/

Sony Broadcast & Professional Europe 2.5.2001 http://www.sonynewmedia.com

Kruunuradio Oy, TV/VIDEO 2.5.2001 http://www.kruunuradio.fi

Suomilammi Oy, LEHTI 20.3.2001 http://www.suomilammi.fi

Muut lähteet:

Viestintä- ja kuvataide alan päättötyö:
Heikkilä, Jukka-Pekka 1998: Mäntästä Montanaan. Semipro-kamera ammattimaisessa tv dokumenttituotannossa. Länsi-Lapin ammatti-instituutti.

Opettaja Panu Pohjolan kursseilta Länsi-Lapin Ammatti-instituutissa vuosina 1999-2001 omaksuttu tieto.

Luontovalokuvaaja Martti Rikkosen dokumentin teon yhteydessä talvella 2000-2001 antama tieto.

”One man band” ammattilainen Pasi Ylirisku, puhelinhaastatteluun 28.3.2001 pohjautuva tieto.

Useat puhelin keskustelut Kruunuradion ja Suomilammin eri edustajien kanssa huhtikuussa 2001, nämä keskustelut koskivat erilaisia laite vaihtoehtoja niiden hintoja.

©Jyrki Kola 4.5.2001