Valokuvauksen pyhä kolminaisuus AIKA – AUKKO – HERKKYYS
Teknisesti oikein valotetussa kuvassa nämä kolme asiaa ovat kohdillaan. Se mitkä arvot kulloinkin valitset, riippuu kuvattavasta kohteesta, valon määrästä kohteessa ja varsinkin siitä mitä haluat kuvallasi kertoa. Valintaa helpottamaan on kameroihin tehty valotusmittari, joka kertoo onko valitut valotusarvot oikein valittu ja tuleeko kuvasta oikein valotettu. Mittareita on monia eri toteutuksia, joista yleisin lienee -3:sta alkava 0:n kautta +3:een yltävä palkki. (-3 -2 -1 0 1 2 3) Normaalisti pyritään siihen että kuvaa ottaessa mittari olisi 0:n kohdalla.
Toinen jota voi kuvauksessa käyttää apuna on histogrammi, josta voi lukea kuvan valotuksen ja jopa värikomponenttien (RGB) suhteet. Histogrammissa vasemmassa reunassa on tummat ja oikeassa reunassa vaaleat alueet. Ja pylväät kertoo kuinka paljon ko. aluetta on kuvassa, oikein valotetussa kuvassa histogrammin pylväät ei mene missään osassa kuvaa aivan yläreunaan asti kiinni. Mutta mielellään kaikkia osa alueita olisi mukana jonkin verran.
Aika
Valotusaika määrittelee kuinka kauan valoa pääse valoherkälle pinnalle, esimerkiksi digitaalisissa valokuvakameroissa yleiselle CMOS (complementary metal-oxide semiconductor) kennolle. Pitempi aika (esim. 1/4) päästää kennolle paljon valoa, lyhempi aika (esim. 1/500) päästää kennolle vähempi valoa.
Pitkiä valotusaikoja käytetään yleensä hämärässä, esimerkiksi revontulikuvauksessa voi käyttää jopa useiden sekuntien valotusaikoja. Nopeita suljinaikoja käytetään tilanteissa, jossa kuvassa on nopeaa liikettä joka halutaan saada terävästi pysäytetyksi, esimerkiksi urheilukuvauksessa.
Suljinaikaa voi käyttää myös kerronnan apuna. Pitkällä suljinajalla voi kuvassa olevaa liikettä korostaa, tehdä vauhtiviivoja kuvaan. Tai liikkeen voi pysäyttää ja tuoda katsojalle esiin jotain paljaalla silmällä piiloon jäävää.
Aukko tai toiselta nimeltä Himmennin
Aukko määrittelee kuinka isosta reiästä valo pääsee kennolle. Iso aukko (f1.8) päästää paljon valoa, pieni aukko (f22) päästää läpi vähempi valoa. Aukon arvo f on suhdeluku, objektiivin polttovälin suhde aukon kokoon. Esimerkiksi aukko f/8 tarkoittaa, että aukon halkaisija on kahdeksasosa objektiivin polttovälistä.
Yleensä pidetään laadukkaampana optiikkaa missä on mahdollisimman suuri aukko arvo, eli f1.4 – 50mm optiikka on parempi kuin f3.5 – 50mm. Edellisessä vertailussa f1.4 on valovoimaisempi, tai jotku kutsuu ”nopeampi”, eli vähemmässä valossa voi käyttää lyhempiä valotusaikoja, koska optiikka päästää enemmän valo läpi. Edullisimmissa zoom, eli vaihtuvapolttovälisissä, optiikoissa suurin aukko muuttuu usein polttovälin mukaan. Laajakulmalla voi olla suurin aukko f3.5 mutta telepäässä vain f5.6.
Aukko vaikuttaa myös syväterävyyteen, siitä olen kirjoittanut oman blogitekstin, enkä tässä siihen sen enempää puutu.
Herkkyys
Valoherkkyyttä määritellään ISO arvolla, joka tarkoittaa sitä että kuin herkästi kenno reagoi valoon. Termi ISO tulee filmiajalta jolloin filmin herkkyys ilmoitettiin ISO tai ASA luvulla. Jokaisella eri valmistajan ja eri kamera mallin kennolla on ns. natiivi herkkyys, joka on yleensä järkkäreissä ISO150-250 hujakoilla. ISO:a säätämällä voidaan kameran herkkyyttä kasvattaa, nykykameroissa jopa ISO204800 (Sony A7 Mark IV) asti. Herkkyyden kasvattaminen mahdollistaa pienemmässä valossa kuvaamisen.
Käytännössä valokuvakameroissa ISO:n muuttaminen tarkoittaa kennolta saatavan signaalin vahvistamista tai vaimentamista. Herkkyyttä nostaessa kennon antamaa sähköjännitettä vahvistetaan ja signaali on voimakkaampi, eli kuvasta tulee valoisampi.
Herkkyyden nosto (sähköinen signaalin vahvistus) nostaa myös kiusallista kohinaa. Eli kun signaalia vahvistetaan, vahvistuu myös kohina, jota joka kuvassa on jonkin verran, mutta normaali tilanteessa pienellä vahvistuksella se ei tule näkyviin. Uusimmat ja kehittyneimmät kamerat kestävät herkkyyden nostoa paremmin kuin vanhemmat kamerat. ISO 1600 aiheutti vielä 15 vuotta sitten todella häiritsevän määrän kohinaa, nykykameroille ISO 1600 lasten leikkiä, kuva ei kohise. Ja jos kohiseekin, niin kuvan käsittelyssä AI hoitaa kohinat pois 🙂
