Kuvakoot

Kuvakoot tarkoittaa kuvanrajausta ja kuvan sommittelua. Mitä kuvassa näkyy, mikä on kuvassa tärkeää, mitä kuvalla halutaan kertoa.

8-kuvakoon järjestelmä, jota tässä artikkelissa käsittelen, on yleismaailmallisesti käytössä. On huomioitavaa että täysin aukotonta järjestelmää ei voi tehdä ja tämäkin artikkeli on yksi versio, minun versio, asiasta. Ei ainoa, eikä lopullinen totuus, tämä on minun näkemys asiasta. Tämä ohje toimii yhdelle, seisovalle, ihmiselle.

Kuvan rajausta pitää soveltaa joissain määrin, mikäli kuvattava henkilö istuu tai kuvassa on useampi henkilö. Samoin jos kuvassa on jokin muu kohde kuin ihminen.

Järjestelmä on kehitetty liikkuvan, elokuvan, tarpeisiin. Mutta voidaan soveltaa myös valokuvaukseen.

8-kuvakoon järjestelmää käytetään suunnittelun apuna, voidaan jo suunnitteluvaiheessa rytmittää kuvaa, tiivistää tai löysätä tunnelmaa. On tärkeä että koko kuvausryhmä osaa kuvakoot. Esimerkiksi puvustajan tai maskeeraajan tarkkuus on aivan eri LK:ssa kuin LKK:ssa. Samoin valaisija, äänimies/puomittaja ottaa eri asioita huomioon eri kuvakokojen suhteen.

LPK:sta tiiviimpiin kuviin mentäessä on tärkeää että kuvaa ei rajata nivelistä. Se näyttää luonnottomalta, rumalta.

YK, Yleiskuva

Miljöö pääosassa, käytetään ajan tai paikan esittelyyn. Usein kohtauksen aloituskuva.

Ihminen kuvassa on pieni, 10% – 25% kuvan korkeudesta. Ihminen ei ole selkeästi tunnistettavissa.

LKK/SKK, Laaja kokokuva tai Suuri kokokuva

Miljöö edelleen pääosassa, tuodaan katsoja aikaan, paikkaan, tilanteeseen.

Ihminen on kuvassa 20% – 50% kuvan korkeudesta.

Ihminen on sivuosassa, mutta tunnistetaan ihmiseksi, herättää kysymyksen kuka, mikä rooli?

KK, Kokokuva

Ihminen ottaa roolia, on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin miljöö.

Ihminen mahtuu kuvaan kokonaan, pään päälle ja jalkojen alle pitää jättää tilaa, ei saa ahdistaa ruutuun.

Ihminen on selvästi tunnistettavissa, tunnistetaan sukupuoli, ikä, syntyperä jne..

LPK/SPK, Laaja puolikuva tai Suuri puolikuva

Ihminen on pääosassa, miljööllä on vielä merkitystä.

Rajataan reidestä tai säärestä. Jos kaksi ihmistä kuvasta niin yleensä rajataan sääristä.

Väljä toiminnan, tekemisen kuvakoko.

PK, Puolikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan, tekemisen esittelyyn. Miljööllä ei suurta merkitystä.

Rajataan vyötäröltä.

Ilmeet ja tunteet alkaa erottumaan. Käytetään usein haastattelukuvana.

PLK, Puolilähikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan esittelyyn. Miljööllä ei enää mitään merkitystä.

Rajataan olkapään ja kyynärpään puolesta välistä.

Tunteen ja ilmeet nostaa roolia.

Tiiviimpi haastattelukuva.

LK, Lähikuva

Tunnelman tiivistyskuva.

Tunteet ja ilmeet nousee isoon rooliin, jopa mikroilmeet näkyvät.

Kaikkein tiukin haastattelukuva.

ELK, Erikois lähikuva

Alleviivataan, korostetaan asioita, nostetaan esiin yksityiskohtia.

Efektin omainen, käytä säästeliäästi.

Voidaan käyttää kuvituskuvana, aika ja paikka menettää merkitystä. Ei näy ”huulisynkkää”.

Kuvakokoja tarvitaan, varsinkin, elokuvissa näin monta jotta kuvaa voidaan rytmittää. On sääntöjä joiden mukaan eri kuvakokoja käytetään. Normaalissa, neutraalissa, leikkauksessa kuvakokojen pitää muuttua tarpeeksi, mutta ei liikaa. Eli pitää hypätä vähintään yhden kuvakoon yli, mutta korkeintaan kahden yli. Mikäli tätä sääntöä rikotaan, leikkaus itsessään tuo elokuvaan jonkin kerronnallisen elementin.

Vastaa

Your email address will not be published.