ICM

ICM‑tekniikka – kun kameraa liikutetaan tarkoituksella

ICM (Intentional Camera Movement) on valokuvauksen erikoistekniikka, jossa liikutan kameraa tarkoituksella valotuksen aikana. En tavoittele teknisesti täydellistä tai veitsenterävää kuvaa, vaan minulle kuvan mielenkiinto syntyy liikkeen tuomasta tunnelmasta, abstrakteista muodoista, rytmistä ja väreistä. ICM vapauttaa minut kokeilemaan, rikkomaan sääntöjä ja käyttämään kameraa kuin sivellintä.

Miten ICM toimii?

ICM perustuu siihen, että pitkä valotusaika tallentaa kameran liikkeen osaksi kuvaa. Liike voi olla pehmeää ja virtaavaa tai terävää ja rytmikästä – kaikki riippuu valinnoistani ja liikkeistä, joita rakennan kuvan sisälle.

Tekniikan avulla minä:

  • näen maisemat ja kohteet uudella tavalla
  • kehitän kameranhallintaa ja ymmärrystäni valotusajoista
  • löydän omaa visuaalista kädenjälkeäni -joskus vasta jälkikäteen 🙂


Perusasetukset

1. Valotusaika 0,3–2 sekuntia

Aloitan usein noin 1 sekunnista. Lyhyempi aika tekee liikkeestä hienovaraisempaa, pidempi taas muuttaa kuvan abstraktimmaksi. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että yllätykset kuuluvat lajiin.

2. Pieni aukko (f/11–f/22)

Pieni aukko antaa pidemmän valotusajan ja auttaa välttämään ylivalotusta kirkkaassa valossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valo pysyy aisoissa, vaikka kamera ei pysyisikään.

3. ISO mahdollisimman matalaksi (ISO 100–200)

Matala ISO pitää värit kauniina ja mahdollistaa pidemmät valotusajat.

4. Tarkennan ensin – sitten liikutan

Tarkennan joko automaatilla tai manuaalisesti ennen liikkeen aloittamista. Terävyys ei ole pääasia, mutta täydellinen epämääräisyys on harvoin tarkoitus. Sumeuskin tarvitsee rakennetta.

5. Harmaasuodin tarpeen mukaan

Jos kuvaan kirkkaassa valossa ja haluan käyttää suurta aukkoa eli pientä syväterävyyttä, käytän harmaasuodinta (ND-suodinta). Sen avulla vähennän valon määrää ja pidennän valotusaikaa.

6. Valitsen liikesuunnan aiheen mukaan

  • Pystysuunta sopii metsään. Kun nostan tai lasken kameraa tasaisella liikkeellä, puut muuttuvat maalauksellisiksi viivoiksi.
  • Vaakasuora liike toimii maisemissa. Seuraan horisonttia kevyellä sivuttaisella liikkeellä – tämä toimii erityisen hyvin järvimaisemissa ja lumisilla aukeilla.
  • Pyörähdykset syntyvät, kun pyöräytän kameraa kevyesti objektiivin keskipisteen ympäri. Tuloksena on dynaamisia, pyörteisiä muotoja.
  • Vapaat liikkeet antavat eniten luovuutta. Piirrän ilmaan kaaria, aaltoja, siksakkeja – näin rakentuu minun oma tyylini.

Lopuksi

ICM on tekniikka, joka antaa minun rikkoa sääntöjä ja irrottautua perinteisestä “valokuvan tarkasta” dokumentoinnista. Kameran ei tarvitse olla aina täydellisen vakaa eikä kaiken tarvitse olla teknisesti moitteetonta. Tekniikan ydin on flow, liikkeen tunne ja oman näkemyksen vapauttaminen. Se sopii yhtä hyvin aloittelijoille kuin pidemmälle edistyneille, ja jokainen meistä saa tekniikalla täysin omanlaisen lopputuloksen.

ICM‑kuva ei ole epäonnistunut valotus – se on tietoinen, harkittu ja usein iloisesti arvaamaton ratkaisu.

Olen käyttänyt keinoälyä kirjoituksen apuna

Freelensing

Kun optiikka ei pysy kamerassa. Vapaalinssikuvaus (freelensing)

Freelensing on minulle tapa rikkoa valokuvauksen totuttua kontrollia. Kun irrotan objektiivin kamerarungosta ja pidän sitä käsin kennon edessä, kuvaustilanne muuttuu välittömästi. Terävyys, valo ja rajaus eivät ole enää täysin ennakoitavissa – ja juuri siinä piilee tekniikan viehätys.

Freelensing tekniikalla voidaan jäljitellä Tilt-sift optiikan syväterävyyden hallintaa, eli syväterävää aluetta voidaan siirtää pois totutulta akselilta, ikäänkuin leijuvaksi.

Freelensing tekniikalla voit myös korvata, jossain määrin, makrolinssiä. Eli viemällä optiikkaa poispäin kennolta, tarkennuspiste tulee lähemmäs. Tai jotkin linssit toimii väärinpäin kääntämällä -> saa kuvattua lähempänä olevia, pieniä kohteita. Tässä tuommonen ihan perus ”kitti putki” 18-55mm tai jokin muu vastaava, toimii mainiosti.

Tässä tekniikassa kiehtoo tavallaan myös se että en tarvitse mitään kallista erikoisoptiikkaa. Tätä tekniikkaa suosittelenkin kokeiltavaksi opiskelijoille, jotka hankkivat ensimmäisiä järkkäreitä ja optiikoita.

Freelensingissä minua kiehtoo juuri epätäydellisyys. Se, että terävyys ei ole itsestäänselvyys eikä koko kuva ole teknisesti moitteeton. Terävä alue voi olla kapea, joskus lähes sattumanvarainen. Valovuodot voivat tulla väärästä suunnasta. Usein vasta jälkikäteen näen, mitä kuvassa oikeastaan tapahtui.

Freelensing tekniikassa voi periaatteessa käyttää mitä tahansa kamera – optiikka yhdistelmää. Olen itse kokeillut monia variaatioita ja nyt suosikikseni on noussut peilitön ja siitä syystä ohutrunkoinen (Canon RP) kamera ja peililliseen runkoon suunniteltu (Canon EF 50mm f1.4) optiikka. Kameran kennolta on optiikan kiinnitykseen matkaa n. 20mm ja optiikka on suunniteltu runkoon jossa matkaa on n. 45mm. Tämä antaa reilun 2cm tilan siirrellä ja käännellä optiikkaa.

Olen myös joitain vanhoja, eläkkeelle siirrettyjä optiikoita ”viritellyt” freelensintekniikkaa varten, poistamalla kaiken kiinnitys renkaista, pölysuojiin ja näin saanut pelivaraa lisää. Näitä voi sitte käyttää peilillisissä rungoissa.


Olen käyttänyt keinoälyä kirjoituksen apuna

AI kirjoittajan apuna

Miten käyttää tekoälyä kirjoittajan apuna verkkojulkaisuissa, blogikirjoituksissa. Olen jonkin verran tutustunut keinoälyyn ja sen mahdollisuuksiin. En koe olevani tässäkään asiassa asiantuntija, mutta peilailen tässä kirjoituksessa lyhyesti omia kokemuksia.

Opiskelijat tekivät ”Tila-aika” kurssin näyttelyä. Heidän piti kirjoittaa esittely teksti näyttelystä, kovasti olen kannustanut heitä tutustumaan keinoälyyn, mutta aika varovaisia olivat, niimpä kokeilin itse.

Tein uuden kuvagallerian Sekalaisia2 – Jiiskotti.net jonka osoitteen annoin promptiin materiaaliksi ja pyysin kirjoittamaan näyttely esitteen. Kerroin että näyttelyllä ei ole teemaa, vaan kuvat on useiden vuosien aikana otettuja, luonto yhdistävänä tekijänä. Alla galleria ja näyttelyesite.

Sekalaisia2 – valokuvanäyttely verkossa

Valokuvaaja Jyrki Kolan netissä avoinna oleva näyttely Sekalaisia2 on visuaalinen matka – läpileikkaus vuosien varrelta syntyneestä havainnoista ja muistoista, heijastus rakkaudesta luontoon ja arkisten hetkien kauneuteen.

Näyttelyn kuvat eivät noudata yhtä selkeää teemaa, mutta yhdistävä tekijä on aito ja tinkimätön suhde ympäröivään maailmaan. Taltioitujen hetkien kirjo ulottuu talvisista pakkaspäivistä ja Lapin koskien kuohuun, kesän valoon järvillä, metsien hiljaisuuteen, inarilaisiin maisemiin ja arjen pieniin yksityiskohtiin — aina siihen, mikä on katsojalle henkilökohtaista, tuttuun luonnon melodiaan kytkeytyvää.

Kuvien kautta syntyy arkisia runoja — tarinoita valosta ja varjosta, veden pinnasta ja jäisestä maasta, luonnon rytmeistä ja vuodenaikojen vaihtelusta. Jokainen kuva on hetken pysäytys, kutsu pysähtymään, katsomaan tarkemmin ja kokemaan luonnon kosketus omassa arjessa.

Näyttelyn nimi Sekalaisia2 viittaa nimenomaan sattumanvaraisuuteen, moninaisuuteen ja vapautuneeseen valintaan — tässä kokoelmassa kuvat ovat valikoituneet pitkän ajan kuluessa, ilman teeman puristetta, mutta silti kertovat yhteisestä kiinnostuksesta ja kunnioituksesta luontoa kohtaan.

Verkko-näyttely antaa mahdollisuuden vaeltaa kahden ulottuvuuden välillä: sekä katselijan oman muistin että valokuvan objektiivisuuden. Jyrki Kola tarjoaa meille mahdollisuuden nähdä tuttu maisema uudessa valossa — ja kenties löytää myös oman yhteytemme ympäröivään maailmaan.

Jyrki Kola / ChatGPT

Ihan toimiva, en ala korjaileen, tuo on eka versio ja sillä hyvä. Tässä syksyn aikana olen jonkin verran koittanu tutustua tuohon keinoälyyn. Muutenkin kuin photarissa maskaamiseen tai aware filliin.

Tekoäly sopii joihinkin asioihin oikein hyvin. Tekstiä ja suht simppeliä html/javascript koodia sillä voi helposti tehdä. Esim täällä nettisivujen etusivulla olevan lumisateen koodi on tehty keinoälyä hyväksikäyttäen. Samoin uusimmissa blogikirjoituksissa olen hyödyntänyt keinoälyä. Käytän usein useampaa palvelua, siten että teen tekstin jollakin esim. Copilotilla ja jatkan tekstin muokkausta ChatGPT:llä, tai toisinpäin. Ja lopuksi vielä ennen julkaisua räätälöin omin kätösin. Tuo ylläoleva ”näyttely esittely” teksti on ainoa jonka olen julkaisut sellaisenaan, suoraan ChatGPT:stä kopioituna.

Olen myös kokeillut tehdä musiikkia AI:n avustuksella. Lähinnä ne ovat olleet leikkimielisiä testailuja. Tekstien tekemiseen olen käyttänyt jo mainittuja ChatGPT ja Copilot palveluja. Ja musiikin ”sävellykseen” Suno verkkosivupalvelua.

Varsinaiseen ja vakavasti otettavaan luovaan työhön en lähtisi, periaatteessakaan, käyttämään mitään täysin keinoälyyn pohjautuvia paleveluita. Mutta tekstin ja koodin apuna kylläkin.

Kuvien tekemiseen en ole keinoälyllä kovin vakavasti ryhtynyt, mie teen kuvat kameralla.

Asiahan on uusi, tai ainakin nopeasti kehittyvä, mutta tässä on ajatuksiani tällä hetkellä alkuvuodesta 2026.

Uusi Photoshop-työkalu

Uusi Photoshop-action – kuvat julkaisukelposiksi yhdellä komennolla

Kuvien editoinnin loppuvaiheessa, kun kuva on retusoitu ja valmis julkaistavaksi, alkaa yleensä tylsempi vaihe: tallennukset, koon muutokset, profiilit, vesileimat… Monivaiheinen prosessi syö aikaa ja keskittymistä.
Siksi tein uuden Photoshop actionin ja sen tueksi pari tallennus skriptiä, jotka hoitavat koko homman puolestasi yhdellä napin painalluksella.


Milloin tätä käytetään?

Tämä action ei ole osa varsinaista retusointia, vaan se ajetaan vasta kun kuva on valmis.
Ensimmäiseksi se tallentaa PSD-version, jotta sinulla säilyy jo tehty iso työ, eli mahdolliset layerit, maskit ja kaikki muukin varsinainen kuvankäsittely.
Sen jälkeen action hoitaa kaikki lopullisen julkaisu- ja arkistointiversion vaiheet. Ja lopuksi tallentaa kuvan JPG muotoon.


Mitä action tekee?

  1. Tallentaa PSD-muodossa
    – Koko, layerit, säätötasot ja maskit jne. säilyy muuttumattomana.
    – Käyttää alkuperäistä tiedostonimeä.
    – Luo uuden alikansion automaattisesti ja sijoittaa PSD:n sinne.
    – Tämä varmistaa, että jatkossa voit avata kuvan uudelleen ja tehdä lisämuokkauksia ilman, että alkuperäiset muokkaukset häviää.
  2. Muokkaa valmiin version asetukset
    – Muuttaa kuvan kokoon someen sopivaksi (pitempi sivu 2048px).
    – Huomioi automaattisesti, onko kuva pysty- vai vaakasuuntainen.
    – Lisää vesileiman (voit tehdä oman PNG-logosi siveltimeksi nimellä jk_leimasin).
    – Tekee lopullisen terävöityksen.
    – Vaihtaa väriprofiilin sRGB:ksi.
    – Muuntaa 16-bittisen kuvan 8-bittiseksi.
  3. Tallentaa lopuksi JPEG-muodossa
    – Tämän version voit käyttää suoraan julkaisuun: nettigalleriat, some, asiakkaalle toimitus.

Miksi tämä on hyödyllinen?

  • Säästää aikaa – kaikki turhat klikkaukset hoituvat automaattisesti.
  • Takaa varmuuskopion – PSD jää talteen myöhempiä muokkauksia varten.
  • Johdonmukainen laatu – kuvat ovat aina oikeassa koossa, teräviä, vesileimattuja ja värit toistuvat oikein.
  • Selkeä arkistointi – kansiorakenne pysyy järjestyksessä ilman käsityötä.
  • Mikään ei unohdu – tietokone ei tee inhimillisiä virheitä, esim. unohda väriprofiilia.

Näin otat käyttöön

Huomioi että scriptien tallennukseen tarviset järjestelmävalvojan– käyttöoikeudet. Mikäli sinulla ei oikeuksia ole ja haluat kuitenkin vähän selkeyttää työtäsi, niin käytä vanhampaa actionia. -> Artikkeliin tuosta ->Photarinsäätöä

  1. Lataa ja pura ZIP paketti (paketti sisältää kaikki kolme tarvittavaa osaa, 1 action ja 2 scriptiä).
  2. Asenna action normaalisti Photoshopissa: Actions → Load Actions → valitse Tallennus.atn
  3. Lisää skriptit Photoshopin skriptit-kansioon. Yleensä löytyy tuolla polulla
    C:\Program Files\Adobe\Adobe Photoshop 2025\Presets\Scripts\
  4. Luo oma vesileima PNG-kuvasta ja tee siitä Photoshopissa sivellin.
    – Nimeä sivellin jk_leimasin.
  5. Käynnistä Photoshop uudelleen.
  6. Käsittele kuva tallennusta vaille valmiiksi.
  7. Aja action:
    • PSD tallentuu automaattisesti ”PSD” alikansioon.
    • Lopullinen JPEG-versio syntyy samantien valmiilla asetuksilla ja tallentuu ”valmiit” alikansioon.

Loppusanat

Olen huomannut, että tämä action säästää valtavasti aikaa erityisesti silloin, kun käsittelen kymmeniä tai satoja kuvia. Ei enää joka kuvalle manuaalisia klikkauksia – prosessi on varma, johdonmukainen ja nopea. Tällä säästää n.25-30 klikkausta ja valikkovalintaa per kuva. Ei pelkästään aika, vaan myös työergonomia paranee, ei niin herkästi tule jännetuppitulehdus, kun hiirtä tarvii vähemmän vispata.

Jos kokeilet työkalua, olisi hienoa kuulla kokemuksia: toimiko heti, ja mitä lisäominaisuuksia kaipaisit? Ehkä seuraava versio voisi sisältää vaihtoehtoiset tallennuspolut tai eri some-formaatit.

Ja muista että käyttö ja testailu on täysin sinun omalla vastuulla. Olen testannut tätä kolmella eri koneella, mutta silti.

Lataa ZIP tuosta alta

Tallennus v.2.1.zip


Rayografia

Rayografia on valokuvaustekniikka, jonka kehitti dadaisti ja surrealisti Man Ray (Emmanuel Radnitzky). Tekniikassa asetetaan esineitä valolle herkän paperin päälle ja valotetaan ne kirkkaalla valolla. Tämä luo negatiivikuvan esineistä, jossa valaistut alueet ovat tummia ja esineen varjostamat alueet kirkkaita.
Rayografiat ovat ainutlaatuisia ja usein arvaamattomia, mikä tekee niistä erityisen luovia ja taiteellisia. Man Ray käytti tätä tekniikkaa luodakseen surrealistisia ja unenomaisia kuvia, jotka ovat edelleen arvostettuja taidemaailmassa.

Aikoinaan kun mustavalkoisia kuvia pimiössä tein, kokeilin myös tätä tekniikkaa. Täysin tietämättömänä siitä että tämä on ihan arvostettu tapa tehdä taidetta ja jopa nimetty tekniikka.

Nykyisin digiaikana olen yrittänyt myös tätä tekniikkaa jäljitellä digitaalisesti. Kuvasin esineitä valopöydällä, käänsin kuvat negatiiviksi kuvankäsittelyssä ja lisäsin kontrastia reilusti. Kuva IMG_7843.jpg jossa on avaimia, puristin ja pyykkipoikia, lisäsin vielä kohinaa ja ”roskia” sekä vinjetointia, autenttisemman vaikutelman luomiseksi.

Syysloma

Syyslomalla lähin taas Inarijärvelle. Muikkuverkkoja ei laitettu veteen, mutta siikaa saatiin kotiintuomisiksi asti.

Kelit ei ollu kovin hyvät kuvaustouhuille, pilvistä oli eikä juurikaan revontulia näkyny. Mutta jotain värkkäsin..

Kuvia kesältä 2024

Kuvakoot

Kuvakoot tarkoittaa kuvanrajausta ja kuvan sommittelua. Mitä kuvassa näkyy, mikä on kuvassa tärkeää, mitä kuvalla halutaan kertoa.

8-kuvakoon järjestelmä, jota tässä artikkelissa käsittelen, on yleismaailmallisesti käytössä. On huomioitavaa että täysin aukotonta järjestelmää ei voi tehdä ja tämäkin artikkeli on yksi versio, minun versio, asiasta. Ei ainoa, eikä lopullinen totuus, tämä on minun näkemys asiasta. Tämä ohje toimii yhdelle, seisovalle, ihmiselle.

Kuvan rajausta pitää soveltaa joissain määrin, mikäli kuvattava henkilö istuu tai kuvassa on useampi henkilö. Samoin jos kuvassa on jokin muu kohde kuin ihminen.

Järjestelmä on kehitetty liikkuvan, elokuvan, tarpeisiin. Mutta voidaan soveltaa myös valokuvaukseen.

8-kuvakoon järjestelmää käytetään suunnittelun apuna, voidaan jo suunnitteluvaiheessa rytmittää kuvaa, tiivistää tai löysätä tunnelmaa. On tärkeä että koko kuvausryhmä osaa kuvakoot. Esimerkiksi puvustajan tai maskeeraajan tarkkuus on aivan eri LK:ssa kuin LKK:ssa. Samoin valaisija, äänimies/puomittaja ottaa eri asioita huomioon eri kuvakokojen suhteen.

LPK:sta tiiviimpiin kuviin mentäessä on tärkeää että kuvaa ei rajata nivelistä. Se näyttää luonnottomalta, rumalta.

YK, Yleiskuva

Miljöö pääosassa, käytetään ajan tai paikan esittelyyn. Usein kohtauksen aloituskuva.

Ihminen kuvassa on pieni, 10% – 25% kuvan korkeudesta. Ihminen ei ole selkeästi tunnistettavissa.

LKK/SKK, Laaja kokokuva tai Suuri kokokuva

Miljöö edelleen pääosassa, tuodaan katsoja aikaan, paikkaan, tilanteeseen.

Ihminen on kuvassa 20% – 50% kuvan korkeudesta.

Ihminen on sivuosassa, mutta tunnistetaan ihmiseksi, herättää kysymyksen kuka, mikä rooli?

KK, Kokokuva

Ihminen ottaa roolia, on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin miljöö.

Ihminen mahtuu kuvaan kokonaan, pään päälle ja jalkojen alle pitää jättää tilaa, ei saa ahdistaa ruutuun.

Ihminen on selvästi tunnistettavissa, tunnistetaan sukupuoli, ikä, syntyperä jne..

LPK/SPK, Laaja puolikuva tai Suuri puolikuva

Ihminen on pääosassa, miljööllä on vielä merkitystä.

Rajataan reidestä tai säärestä. Jos kaksi ihmistä kuvasta niin yleensä rajataan sääristä.

Väljä toiminnan, tekemisen kuvakoko.

PK, Puolikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan, tekemisen esittelyyn. Miljööllä ei suurta merkitystä.

Rajataan vyötäröltä.

Ilmeet ja tunteet alkaa erottumaan. Käytetään usein haastattelukuvana.

PLK, Puolilähikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan esittelyyn. Miljööllä ei enää mitään merkitystä.

Rajataan olkapään ja kyynärpään puolesta välistä.

Tunteen ja ilmeet nostaa roolia.

Tiiviimpi haastattelukuva.

LK, Lähikuva

Tunnelman tiivistyskuva.

Tunteet ja ilmeet nousee isoon rooliin, jopa mikroilmeet näkyvät.

Kaikkein tiukin haastattelukuva.

ELK, Erikois lähikuva

Alleviivataan, korostetaan asioita, nostetaan esiin yksityiskohtia.

Efektin omainen, käytä säästeliäästi.

Voidaan käyttää kuvituskuvana, aika ja paikka menettää merkitystä. Ei näy ”huulisynkkää”.

Kuvakokoja tarvitaan, varsinkin, elokuvissa näin monta jotta kuvaa voidaan rytmittää. On sääntöjä joiden mukaan eri kuvakokoja käytetään. Normaalissa, neutraalissa, leikkauksessa kuvakokojen pitää muuttua tarpeeksi, mutta ei liikaa. Eli pitää hypätä vähintään yhden kuvakoon yli, mutta korkeintaan kahden yli. Mikäli tätä sääntöä rikotaan, leikkaus itsessään tuo elokuvaan jonkin kerronnallisen elementin.

Inarijärvellä

Taas aloitin kesäloman yksikseni Inarijärvellä. Parin viikon ajan seikkailin järvellä, kävin KairanKirijöiden kämpällä siivoustalkoissa ja pari päivää olin isän apuna veneen rakennuksessa.

Paljoa ei tullut kuvattua, mutta pari panoraamaa tekasin.

Muutama normaalikuva kuva alkukesältä.

Valomaalaus, lightpainting

Yleensä valomaalaus mielletään valokuvioiden piirtelyksi, joka parhaimmillaan on todella komeaa kuvantekoa. Valomaalaus perustuu pitkään valotusaikaa ja johonkin valonlähteeseen jolla piirretään ilmaan kuvioita tai tekstejä. Alla Godox ohjelmoitavalla LED-sauvalla (Godox TL60) tehtyjä valomaalauksia. Kolme ensimmäistä on pelkkaa valomaalausta. Ja loput on valomaalaustekniikalla tehtyjä tuotekuvia.

Kamerat on mustan kiiltävän levyn päällä. Valotusaika 15sekunttia. Valaisimella on ensin valaistu kameraa valoa liikutellen ympäri kameraa, 5600K värisellä valolla n. 10 sekunttia. Ja loppu 5 sekunttia on valolla pyhkäisty joko punaisena tai sinisenä taustavalo. Ensimmäisessä kamarakuvassa (IMG_2398) on LED putken päälle laitettu valoa hajoittava suodin eteen, jolloin yksittäiset ledit eivät erotu.

Ja viimeiset kuvat on kuvattu uudella Canon RP kameralla ja kohteena on 60mm lasipallo peilin päällä, valona sama Codox LED sauva. Paitsi viimeinen kuva on valaistu kännykällä, kännyn ruudulla pyörii tekemäni valomaalaus video. (https://www.youtube.com/watch?v=ZPJnix6odu0)

Suomalainen valokuvataiteilija Hannu Huhtamo on vienyt valomaalauksen aivan oamalle levelilleen. Linkitän tähän Hannun Kotisivut josta pääsette ihailemaan todella upeita töitä. https://www.hannuhuhtamo.com/light-painting/