Uusi Photoshop-työkalu

Uusi Photoshop-action – kuvat julkaisukelposiksi yhdellä komennolla

Kuvien editoinnin loppuvaiheessa, kun kuva on retusoitu ja valmis julkaistavaksi, alkaa yleensä tylsempi vaihe: tallennukset, koon muutokset, profiilit, vesileimat… Monivaiheinen prosessi syö aikaa ja keskittymistä.
Siksi tein uuden Photoshop actionin ja sen tueksi pari tallennus skriptiä, jotka hoitavat koko homman puolestasi yhdellä napin painalluksella.


Milloin tätä käytetään?

Tämä action ei ole osa varsinaista retusointia, vaan se ajetaan vasta kun kuva on valmis.
Ensimmäiseksi se tallentaa PSD-version, jotta sinulla säilyy jo tehty iso työ, eli mahdolliset layerit, maskit ja kaikki muukin varsinainen kuvankäsittely.
Sen jälkeen action hoitaa kaikki lopullisen julkaisu- ja arkistointiversion vaiheet. Ja lopuksi tallentaa kuvan JPG muotoon.


Mitä action tekee?

  1. Tallentaa PSD-muodossa
    – Koko, layerit, säätötasot ja maskit jne. säilyy muuttumattomana.
    – Käyttää alkuperäistä tiedostonimeä.
    – Luo uuden alikansion automaattisesti ja sijoittaa PSD:n sinne.
    – Tämä varmistaa, että jatkossa voit avata kuvan uudelleen ja tehdä lisämuokkauksia ilman, että alkuperäiset muokkaukset häviää.
  2. Muokkaa valmiin version asetukset
    – Muuttaa kuvan kokoon someen sopivaksi (pitempi sivu 2048px).
    – Huomioi automaattisesti, onko kuva pysty- vai vaakasuuntainen.
    – Lisää vesileiman (voit tehdä oman PNG-logosi siveltimeksi nimellä jk_leimasin).
    – Tekee lopullisen terävöityksen.
    – Vaihtaa väriprofiilin sRGB:ksi.
    – Muuntaa 16-bittisen kuvan 8-bittiseksi.
  3. Tallentaa lopuksi JPEG-muodossa
    – Tämän version voit käyttää suoraan julkaisuun: nettigalleriat, some, asiakkaalle toimitus.

Miksi tämä on hyödyllinen?

  • Säästää aikaa – kaikki turhat klikkaukset hoituvat automaattisesti.
  • Takaa varmuuskopion – PSD jää talteen myöhempiä muokkauksia varten.
  • Johdonmukainen laatu – kuvat ovat aina oikeassa koossa, teräviä, vesileimattuja ja värit toistuvat oikein.
  • Selkeä arkistointi – kansiorakenne pysyy järjestyksessä ilman käsityötä.
  • Mikään ei unohdu – tietokone ei tee inhimillisiä virheitä, esim. unohda väriprofiilia.

Näin otat käyttöön

Huomioi että scriptien tallennukseen tarviset järjestelmävalvojan– käyttöoikeudet. Mikäli sinulla ei oikeuksia ole ja haluat kuitenkin vähän selkeyttää työtäsi, niin käytä vanhampaa actionia. -> Artikkeliin tuosta ->Photarinsäätöä

  1. Lataa ja pura ZIP paketti (paketti sisältää kaikki kolme tarvittavaa osaa, 1 action ja 2 scriptiä).
  2. Asenna action normaalisti Photoshopissa: Actions → Load Actions → valitse Tallennus.atn
  3. Lisää skriptit Photoshopin skriptit-kansioon. Yleensä löytyy tuolla polulla
    C:\Program Files\Adobe\Adobe Photoshop 2025\Presets\Scripts\
  4. Luo oma vesileima PNG-kuvasta ja tee siitä Photoshopissa sivellin.
    – Nimeä sivellin jk_leimasin.
  5. Käynnistä Photoshop uudelleen.
  6. Käsittele kuva tallennusta vaille valmiiksi.
  7. Aja action:
    • PSD tallentuu automaattisesti ”PSD” alikansioon.
    • Lopullinen JPEG-versio syntyy samantien valmiilla asetuksilla ja tallentuu ”valmiit” alikansioon.

Loppusanat

Olen huomannut, että tämä action säästää valtavasti aikaa erityisesti silloin, kun käsittelen kymmeniä tai satoja kuvia. Ei enää joka kuvalle manuaalisia klikkauksia – prosessi on varma, johdonmukainen ja nopea. Tällä säästää n.25-30 klikkausta ja valikkovalintaa per kuva. Ei pelkästään aika, vaan myös työergonomia paranee, ei niin herkästi tule jännetuppitulehdus, kun hiirtä tarvii vähemmän vispata.

Jos kokeilet työkalua, olisi hienoa kuulla kokemuksia: toimiko heti, ja mitä lisäominaisuuksia kaipaisit? Ehkä seuraava versio voisi sisältää vaihtoehtoiset tallennuspolut tai eri some-formaatit.

Ja muista että käyttö ja testailu on täysin sinun omalla vastuulla. Olen testannut tätä kolmella eri koneella, mutta silti.

Lataa ZIP tuosta alta

Tallennus v.2.1.zip


Rayografia

Rayografia on valokuvaustekniikka, jonka kehitti dadaisti ja surrealisti Man Ray (Emmanuel Radnitzky). Tekniikassa asetetaan esineitä valolle herkän paperin päälle ja valotetaan ne kirkkaalla valolla. Tämä luo negatiivikuvan esineistä, jossa valaistut alueet ovat tummia ja esineen varjostamat alueet kirkkaita.
Rayografiat ovat ainutlaatuisia ja usein arvaamattomia, mikä tekee niistä erityisen luovia ja taiteellisia. Man Ray käytti tätä tekniikkaa luodakseen surrealistisia ja unenomaisia kuvia, jotka ovat edelleen arvostettuja taidemaailmassa.

Aikoinaan kun mustavalkoisia kuvia pimiössä tein, kokeilin myös tätä tekniikkaa. Täysin tietämättömänä siitä että tämä on ihan arvostettu tapa tehdä taidetta ja jopa nimetty tekniikka.

Nykyisin digiaikana olen yrittänyt myös tätä tekniikkaa jäljitellä digitaalisesti. Kuvasin esineitä valopöydällä, käänsin kuvat negatiiviksi kuvankäsittelyssä ja lisäsin kontrastia reilusti. Kuva IMG_7843.jpg jossa on avaimia, puristin ja pyykkipoikia, lisäsin vielä kohinaa ja ”roskia” sekä vinjetointia, autenttisemman vaikutelman luomiseksi.

Syysloma

Syyslomalla lähin taas Inarijärvelle. Muikkuverkkoja ei laitettu veteen, mutta siikaa saatiin kotiintuomisiksi asti.

Kelit ei ollu kovin hyvät kuvaustouhuille, pilvistä oli eikä juurikaan revontulia näkyny. Mutta jotain värkkäsin..

Kuvia kesältä 2024

Kuvakoot

Kuvakoot tarkoittaa kuvanrajausta ja kuvan sommittelua. Mitä kuvassa näkyy, mikä on kuvassa tärkeää, mitä kuvalla halutaan kertoa.

8-kuvakoon järjestelmä, jota tässä artikkelissa käsittelen, on yleismaailmallisesti käytössä. On huomioitavaa että täysin aukotonta järjestelmää ei voi tehdä ja tämäkin artikkeli on yksi versio, minun versio, asiasta. Ei ainoa, eikä lopullinen totuus, tämä on minun näkemys asiasta. Tämä ohje toimii yhdelle, seisovalle, ihmiselle.

Kuvan rajausta pitää soveltaa joissain määrin, mikäli kuvattava henkilö istuu tai kuvassa on useampi henkilö. Samoin jos kuvassa on jokin muu kohde kuin ihminen.

Järjestelmä on kehitetty liikkuvan, elokuvan, tarpeisiin. Mutta voidaan soveltaa myös valokuvaukseen.

8-kuvakoon järjestelmää käytetään suunnittelun apuna, voidaan jo suunnitteluvaiheessa rytmittää kuvaa, tiivistää tai löysätä tunnelmaa. On tärkeä että koko kuvausryhmä osaa kuvakoot. Esimerkiksi puvustajan tai maskeeraajan tarkkuus on aivan eri LK:ssa kuin LKK:ssa. Samoin valaisija, äänimies/puomittaja ottaa eri asioita huomioon eri kuvakokojen suhteen.

LPK:sta tiiviimpiin kuviin mentäessä on tärkeää että kuvaa ei rajata nivelistä. Se näyttää luonnottomalta, rumalta.

YK, Yleiskuva

Miljöö pääosassa, käytetään ajan tai paikan esittelyyn. Usein kohtauksen aloituskuva.

Ihminen kuvassa on pieni, 10% – 25% kuvan korkeudesta. Ihminen ei ole selkeästi tunnistettavissa.

LKK/SKK, Laaja kokokuva tai Suuri kokokuva

Miljöö edelleen pääosassa, tuodaan katsoja aikaan, paikkaan, tilanteeseen.

Ihminen on kuvassa 20% – 50% kuvan korkeudesta.

Ihminen on sivuosassa, mutta tunnistetaan ihmiseksi, herättää kysymyksen kuka, mikä rooli?

KK, Kokokuva

Ihminen ottaa roolia, on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin miljöö.

Ihminen mahtuu kuvaan kokonaan, pään päälle ja jalkojen alle pitää jättää tilaa, ei saa ahdistaa ruutuun.

Ihminen on selvästi tunnistettavissa, tunnistetaan sukupuoli, ikä, syntyperä jne..

LPK/SPK, Laaja puolikuva tai Suuri puolikuva

Ihminen on pääosassa, miljööllä on vielä merkitystä.

Rajataan reidestä tai säärestä. Jos kaksi ihmistä kuvasta niin yleensä rajataan sääristä.

Väljä toiminnan, tekemisen kuvakoko.

PK, Puolikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan, tekemisen esittelyyn. Miljööllä ei suurta merkitystä.

Rajataan vyötäröltä.

Ilmeet ja tunteet alkaa erottumaan. Käytetään usein haastattelukuvana.

PLK, Puolilähikuva

Neutraali kuvakoko toiminnan esittelyyn. Miljööllä ei enää mitään merkitystä.

Rajataan olkapään ja kyynärpään puolesta välistä.

Tunteen ja ilmeet nostaa roolia.

Tiiviimpi haastattelukuva.

LK, Lähikuva

Tunnelman tiivistyskuva.

Tunteet ja ilmeet nousee isoon rooliin, jopa mikroilmeet näkyvät.

Kaikkein tiukin haastattelukuva.

ELK, Erikois lähikuva

Alleviivataan, korostetaan asioita, nostetaan esiin yksityiskohtia.

Efektin omainen, käytä säästeliäästi.

Voidaan käyttää kuvituskuvana, aika ja paikka menettää merkitystä. Ei näy ”huulisynkkää”.

Kuvakokoja tarvitaan, varsinkin, elokuvissa näin monta jotta kuvaa voidaan rytmittää. On sääntöjä joiden mukaan eri kuvakokoja käytetään. Normaalissa, neutraalissa, leikkauksessa kuvakokojen pitää muuttua tarpeeksi, mutta ei liikaa. Eli pitää hypätä vähintään yhden kuvakoon yli, mutta korkeintaan kahden yli. Mikäli tätä sääntöä rikotaan, leikkaus itsessään tuo elokuvaan jonkin kerronnallisen elementin.

Inarijärvellä

Taas aloitin kesäloman yksikseni Inarijärvellä. Parin viikon ajan seikkailin järvellä, kävin KairanKirijöiden kämpällä siivoustalkoissa ja pari päivää olin isän apuna veneen rakennuksessa.

Paljoa ei tullut kuvattua, mutta pari panoraamaa tekasin.

Muutama normaalikuva kuva alkukesältä.

Valomaalaus, lightpainting

Yleensä valomaalaus mielletään valokuvioiden piirtelyksi, joka parhaimmillaan on todella komeaa kuvantekoa. Valomaalaus perustuu pitkään valotusaikaa ja johonkin valonlähteeseen jolla piirretään ilmaan kuvioita tai tekstejä. Alla Godox ohjelmoitavalla LED-sauvalla (Godox TL60) tehtyjä valomaalauksia. Kolme ensimmäistä on pelkkaa valomaalausta. Ja loput on valomaalaustekniikalla tehtyjä tuotekuvia.

Kamerat on mustan kiiltävän levyn päällä. Valotusaika 15sekunttia. Valaisimella on ensin valaistu kameraa valoa liikutellen ympäri kameraa, 5600K värisellä valolla n. 10 sekunttia. Ja loppu 5 sekunttia on valolla pyhkäisty joko punaisena tai sinisenä taustavalo. Ensimmäisessä kamarakuvassa (IMG_2398) on LED putken päälle laitettu valoa hajoittava suodin eteen, jolloin yksittäiset ledit eivät erotu.

Ja viimeiset kuvat on kuvattu uudella Canon RP kameralla ja kohteena on 60mm lasipallo peilin päällä, valona sama Codox LED sauva. Paitsi viimeinen kuva on valaistu kännykällä, kännyn ruudulla pyörii tekemäni valomaalaus video. (https://www.youtube.com/watch?v=ZPJnix6odu0)

Suomalainen valokuvataiteilija Hannu Huhtamo on vienyt valomaalauksen aivan oamalle levelilleen. Linkitän tähän Hannun Kotisivut josta pääsette ihailemaan todella upeita töitä. https://www.hannuhuhtamo.com/light-painting/

Digi/Phonescoping

Digi/phonescoping tarkoittaa kuvaamista kaukoputken avulla, joko digikameralla tai puhelimella. Minulla ei ole käytössä kaukoputkea, niin sovelsin ja käytin mikroskooppia. Eli puhelimella mikroskoopin luupista. Puhelimessa on niin valtava syväterävyys sekä makrokuvaus ominaisuudet, johtuen pienestä kennosta, että kuvaaminen onnistuu helposti.

Alla muutamia kuvia hiuksista, sekä linnun sulasta, tai tarkemmin sulan osista höydyistä ja liistekkeista.

DigiPinhole

Pinhole valokuvaus on aikamatka valokuvauksen juurille, aikaan jolloin ei optiikkaa oltu valjastettu valokuvauksen avuksi.

Yksi tunnetuimmista nykyajan pinhole tekniikoista on solarigrafia, josta olenkin jo pari juttua kirjoittanut.

Vuoden mittainen valotus Inarijärveltä ja pari kuukautta Torniossa.

Nykyään digi aikana on mahdollista kuvata ns. DigiPinholea. Siihen on saatavilla ihan ”tehtaantekemiä” välineitä tai sitte ihan itse arkartelemalla. Jälkimmäinen kiehtoo itseäni enemmän. Olenkin rakennellu monia eri variaatioita pinhole ”optiikoiksi”. Nämä on siitä mukavia että välttämättä ei rahaa tarvitse käyttää ollenkaan, vaan raaka aineet löytyy kotoa valmiina. Kameran mukana tulevat, aivan joutilaat, runkotulpat tulevat ”hyötykäyttöön”. Ja myös vanhoista, viallisista, poistoon lähtevistä optiikoista voi raaka-ainetta rakenteluun saada.

Aluksi laitan tähän vanhempia, perus Digipinhole kuvia. Kuvissa korostuu valo ja varjo, myös värit nousee isompaan rooliin.

Kuvaajalta on tavallaan kädet sidottu, kuvaa ei saa täysin tarkaksi ja jos saakin niin syväterävyydellä ei voi pelata. Samoin neulanreikä on niin pieni että valotusajat venyvät väkisinkin suht pitkiksi tai vastaavasti herkkyyttä pitää nostaa, kädet on sidottu aukon suhteen. Kuvaajan pitää etsiä mielenkiintoa eri asioista kuin normaali optiikoilla kuvatuissa dokumentaarisimmissa kuvissa.

Myös itse tehtynä itse neulanreikä ei ole niin täydellinen kuin tehtaantekosissa ja tästä tulee varsinkin vastavaloon kuvatessa kuviin uusi ulottuvuus, eli täysin hallitsemattomat flaret. Kokeile rohkeasti joko suoraan aurinkoon tai niin että aurinko jää juuri ja juuri kuvarajauksen ulkopuolelle.

Ja lopuksi useammalla reiällä toteutettuja pinhole kuvia. Yksi neulanreikä tekee yhden kuvan, monta reikää tekee tavallaan monivalotuksen. Reikien koko vaikuttaa siihen, mikä monivalotuksen ruuduista alkaa hallitsemaan. Tätä tekniikkaa pitää vielä hioa, mutta jo näin eka testien jälkeen vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Syksyn ekat reposet

14.9.2023 Paljastui taivas pilvien takaa ja siellähän ne oli, revontulet, aurora borealis. On jo jonkin aikaa revontuli aktiivisuus ollut ihan kiitettävällä tasolla, mutta pilvet on peittänyt taivasta.

Kuvat otettu n. klo 22.30 Torniossa kotipihalla.

Kameran asetukset ISO3200, f3.5 ja 2,5sek valotus